Ison suomen kieliopin piti alun perin ilmestyä jo lähes viisi vuotta sitten. Helsingin yliopiston, Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen ja Suomen Akatemian hanke käynnistettiin vuonna 1995. Tarkoituksena oli laatia kuvaileva kielioppi siitä kirjoitetusta ja puhutusta suomen kielestä, jota käytettiin 1900-luvun jälkipuoliskolla.
”Jossakin vaiheessa kuvittelimme, että siitä tulisi muutama sata sivua”, kuvailee päätoimittaja ja Helsingin yliopiston akatemiaprofessori Auli Hakulinen. Toisin kävi. Yli 1 600-sivuinen järkäle julkaistiin pari viikkoa sitten Helsingin Kirjamessuilla yhdeksän vuoden työn tuloksena.
Suuret sanakirja- ja kielioppihankkeet osoittautuvat perinteisesti kuviteltua pitkällisimmiksi. Vuonna 1961 julkaistua yli 4 500-sivuista Nykysuomen sanakirjaa tehtiin kymmenen vuotta. Suomen murteiden sanakirjan ensimmäinen osa julkaistiin puolestaan kymmenien vuosien aineistonkeruun jälkeen 1985. Viime vuonna julkaistiin seitsemäs osa, jossa esitellään sanastoa kiaisesta konkelopuuhun. Kun suurteos valmistuu, toivottavasti vuoden 2020 tienoilla, siihen tullee 20 nidettä, joissa on yhteensä 20 000 sivua.
Maailmalla hankkeet vasta venyvätkin. Kun Oxford English Dictionaryn ensimmäinen painos (silloin nimeltään A New English Dictionary on Historical Principles) ilmestyi vuonna 1928, takana oli 70 vuoden työ. Sivumäärä oli paisunut suunnitellusta 6 000:sta yli 16 000:een.
Myös Ranskan Akatemian työstämä sanakirja Dictionnaire de l’Académie française edistyy kuin goottilaisen kirkon rakentaminen. Ensimmäinen nide julkaistiin 1694, ja tällä hetkellä ollaan kokoamassa yhdeksättä nidettä. Siinä on päästy kirjaimeen n asti.
Jättihankkeet eivät rajoitu Euroopan valtakieliin. Helsingin yliopiston Aasian ja Afrikan kulttuurien laitoksen amanuenssi Harry Halén povaa, että intialaisen palin kielen sanakirja A Critical Pali Dictionary ei valmistu ainakaan sataan vuoteen. Tanskan kuninkaallinen tiedeakatemia aloitti sen julkaisemisen vuonna 1948, ja 1987 valmistuneessa 14. vihkossa on päästy neljänteen kirjaimeen eli e:hen. Ja tämä kaikki, vaikka pali on kuollut kieli, joskin buddhalaisen theravada-koulukunnan munkit lukevat sitä yhä.
”Sanskriitista katsottuna pali on eräänlainen landelaismurre”, Halén kertoo.
Myös intialaisen Deccan Institutin kokoama sanskriitin sanakirja on kohdannut mutkia matkallaan painoon. Ensimmäinen, parikymmentä senttiä paksu vihko julkaistiin 30 vuotta sitten. Kirjaimissa ei olla edetty a:ta pidemmälle.
”Se juuttuu aina siihen ensimmäiseen kirjaimeen eli a:han, koska se on niin sanottu alfa privativum eli kieltävä etuliite. Siis mikä tahansa sana voidaan muuttaa päinvastaiseksi panemalla se eteen”, Halén sanoo ja hykertelee.
”Silloinhan koko kielen sanavarasto tulee heti tämän ensimmäisen kirjaimen alle.”
Kaiken paperilla julkaistavan ongelmana on, että sisältö alkaa vanheta ennen kuin muste on kuivunut. Julkaisu sähköisessä muodossa ratkaisee päivittämisongelmaa ja nopeuttaa tiedonhakua. Kun esimerkiksi Oxford English Dictionary julkaistiin taannoin cd-romilla, 62 kilon painoinen kakkoseditio ja pari täydennysosaa mahtuivat kätevästi yhdelle levylle.
Kotimaassa Suomen kielen perussanakirja on saatavilla silloin tällöin päivitettävänä romppuversiona. Päätoimittaja Auli Hakulisen mielestä Isoa suomen kielioppia ei kuitenkaan kannata siirtää sellaisenaan uuteen formaattiin.
”Siihen kannattaisi tehdä erityisiä linkkejä sekä käyttää enemmän tekstiesimerkkejä ja ääniaineistoa”, hän perustelee.
Kuka uuteen urakkaan sitten ryhtyisi? Hakulinen ei ilmoittaudu.
”Ehkä me kaikki halutaan tehdä näiden vuosien jälkeen jotain muuta.”
Lauri Haapanen
