12. marraskuuta 2004
Teksti:

Valtavat poraustornit jatkuvat silmän kantamattomiin muutoin tasaisen karussa maisemassa. Kun Azerbaidzhanin pääkaupunkia Bakua lähestyy maaseudulta, öljyn merkitystä sen tulevaisuudelle ei voi epäillä.
    Täällä öljyinsinööri on vanhempien toiveammatti lapsilleen. Alan kuuluisin ja etenkin perinteikkäin opinahjo on Bakun valtiollinen öljyakatemia.
    ”Halusin akatemiaan, koska olen varma siitä, että Azerbaidzhanin tulevaisuus on kiinni öljyssä. Uskon, että akatemia varmistaa uramahdollisuuteni”, kertoo 24-vuotias Imran Amiraslanov siemaillessaan turkkilaista kahvia bakulaisessa kuppilassa.
    Hän valmistui akatemian energetiikan laitokselta muutama vuosi sitten ja toimii nykyään turvallisuuspäällikkönä vesiputkia öljy-yrityksille valmistavassa firmassa.
    Vieressä istuva 26-vuotias Sevinch Shikhaliyeva nyökkäilee. Hän työskentelee öljyakatemiassa hallinnollisissa tehtävissä ja suorittaa samalla maisterinopintojaan, erikoistumisalanaan vesiteknologia ja etenkin jätevesi.
    ”Minä valitsin koulun myös siksi, että vanhempani suosittelivat tätä. Työpaikan saa takuuvarmasti: monet firmat tarjoavat itse asiassa töitä jo opiskeluiden aikana.”

Mustan kullan määrän huomaa myös Bakun keskustassa. Liikennekaaoksessa sukkuloi yllättävän paljon loistoautoja. Matkamuistomyyjien tauluissakin komeilee neuvostoaikaisia poraustorneja. Maan talous on kasvanut öljyn ansiosta viime vuosina jopa kymmenen prosentin vauhtia.
    Öljyala on pysynyt miehisenä, vaikka akatemiassa on jonkin verran naisia. Shikhaliyevan vuosikurssilla oli 19 opiskelijaa, joista neljä naisia. Hänen mukaansa koulussa kannustettiin tyttöoppilaita.
    ”Opettajien mielestä toimimme hyvänä esimerkkinä luokan pojille.”
    Imran ja Sevinch edustavat Azerbaidzhanin murrosajan nuoria ja neuvostoajan viimeistä sukupolvea. Molemmat ovat azerityyliin sliipatusti pukeutuneita ja huoliteltuja. Vaatetuksesta näkee, että he kuuluvat maan hyväosaisiin.

Imran

Imran Amiraslanov meni öljyakatemiaan, koska se takaa hyvän työpaikan.

    Imranin ja Sevinchin opinahjo on kasvattanut eliittiä 1920-luvulta asti. Öljyakatemian oppialat vaihtelevat puhtaista öljyntuotantoon liittyvistä aineista arkkitehtuuriin ja humanistisiin tieteisiin. Monitieteisyys on peräisin neuvostoajalta, jolloin oppilaille haluttiin peruskoulutuksen lisäksi antaa kattava perussivistys ja kasvattaa heidät tiedostaviksi neuvostokansalaisiksi.
    Neuvostoliitto hajosi 1990-luvun alussa, mutta öljyn merkitystä maailmassa ei uhkaa mikään. Lähes 50 dollariin noussut öljyn tynnyrihinta puhuttaa tällä hetkellä joka puolella maailmaa.
    Iranin pohjoispuolella sijaitseva Azerbaidzhan yrittää saada mustan kullan tuotoista osansa. Mahdollisuudet ovat hyvät. Maan viennistä 70 prosenttia on öljyä ja kaasua. Maa tuottaa öljyä entisen Neuvostoliiton maista kolmanneksi eniten ja häviää vain Venäjälle ja Kazakstanille. Koko entisen Neuvostoliiton maiden alueilla arvioidaan olevan 7,6 prosenttia koko maailman öljyvarannoista.

Matkamuisto

Öljy esiintyy Azerbaidzhanin matkamuistoissakin.

Pelkkä öljy ei kuitenkaan ole avain onneen. Azerbaidzhania vaivaavat monet öljyntuottajamaille tyypilliset ongelmat: alhainen demokratia, autoritäärinen hallintomuoto, laaja korruptio ja usko öljyn kaikkivoipaisuuteen kitkeä kyseiset ongelmat.
    Imran Amiraslanov kuuluu opettajaäidin ja virkamiesisän poikana Azerbaidzhanin etuoikeutettuihin pärjääjiin. Hän on silti huolissaan maan tulevaisuudesta. Vuoristo- Karabahista naapurimaa Armenian kanssa käytävä kiista kytee yhä, vaikka tulitauko solmittiin vuonna 1994. Nuoria miehiä se koskettaa suoraan.
    ”Konflikti on ensi sijassa ratkaistava rauhanomaisin keinoin, mutta jos se ei auta, olen valmis menemään sotaan. Olin kaksi vuotta armeijassa, joten olen valmis menemään sinne uudestaan”, Amiraslanov sanoo.
    Hänen mukaansa suurin osa ikäluokasta on samaa mieltä.
    Vuoristo-Karabahin tilanteen lisäksi hän nimeää maan suuriksi ongelmiksi nuorten työttömyyden ja korruption. Virallisesti maan työttömyysprosentti on 1,2, mutta monen kansainvälisen järjestön mukaan todellisuudessa noin 15. Monet asiat työpaikan saamisesta lähtien vaativat lahjontaa. Korruptio myös ohjaa öljytuloja hyväosaisille.
    ”Öljytuotannosta koituvien rahojen pitäisi kulkeutua köyhien käsiin. Mutta se ei onnistu korruption takia.”

Kansallisen öljyakatemian mahtipäivät ovat ohi.

Mitä korruptiolle sitten pitäisi tehdä?
    ”Monet ajattelevat, että paras tapa kitkeä korruptio on nostaa virkamiesten palkkoja. Se ei ole hyvä, koska silloin myös maan yleinen hintataso nousee. En osaa sanoa, mitä korruptiolle pitäisi tehdä, mutta luotan presidenttiimme Ilham Aliyeviin ja antikorruptio- ohjelmaan, jonka hän lanseeraa ensi vuonna”, Imran toteaa.
    Samaan hengenvetoon nuori mies kertoo harrastavansa lahjontaa lähes joka päivä. Hän ei kuitenkaan halua kertoa esimerkkejä. Todennäköisesti hän tekee samaa kuin

taulukko

Veronika Honkasalo
kuvat Tahir Aliyev & Veronika Honkasalo, Baku