26. marraskuuta 2004
Teksti:

”Oleminen on havaituksi tulemista. Jos näin on, koko maailma on minulta kuollut”, kirjoittaa Mikko Viljanen esikoisromaanissaan Todennäkyjä.
    Nämä lauseet kuvaavat sitä nuoren miehen hämmennystä, josta koko kirja kertoo. Päivät kulkevat omien lakiensa mukaisesti ja lapsuuden ystävät muuttuvat.
    Naisen ihmeellisyys mietityttää. Kirjan päähenkilö Mikael Malonen on nuori lääkärinurasta haaveileva mies. Hän on kasvanut keskiluokkaisessa perheessä ja elänyt vanhempien kähinöitä lukuun ottamatta suojattua elämää. Nyt aikuisuuden rajamailla Malonen harhailee kaupungin kaduilla ja odottaa, että kulman takana jokin olisi toisin.
    Ajallisesti kirjan tapahtumat sijoittuvat jonnekin Persianlahden sodan ja VHS-nauhojen kultakauden tuntumaan. Viljanen kuvaa maailman, jossa ihminen on entistä enemmän yksilö ja yksinäinen. Tuossa maailmassa elämä hahmottuu näköaistin kautta, useimmiten sairain silmin. Kirjan liki jokaisella henkilöllä on jonkinlainen näkövika. Kenellä kaihi, kenellä karsastus. Se, miksi näin on, jää kysymykseksi. Onko kyse erikoisuuden tavoittelusta vai rehellisesti epäonnistuneesta tehokeinosta?

Ennen esikoiskirjansa julkaisemista vuonna 1976 syntynyt Viljanen on laatinut kuunnelmakäsikirjoituksia, kääntänyt ja dramatisoinut näytelmiä sekä työskennellyt kustannusalalla.
    Todennäkyjä osoittaa, että monitaitoiselta mieheltä romaanin kirjoittaminen sujuu siinä missä muukin. Tyyli on raikasta, eikä teos ole kaoottinen, vaikka hyppivä rakenne olisi antanut siihen kaikki aineet. Kirjailija yhdistää lyhyet kohtaukset ja eri aikatasot onnistuneesti, mikä jättää lukijalle sopivasti tulkinnanvapautta.
    Kieli on lisäksi kekseliästä olematta pikkunokkelaa. Viljanen kuvaa ihmisiä kaiken kaikkiaan osuvin sanankääntein.
    ”Äidin ystävätär oli kuiva nainen, joka tarvitsi paljon vettä. Kun avasin oven hän piteli kädessään kurkkua jota ahmi suurina paloina. Huomautin, että se on haitaksi ruuansulatukselle. Hän ei kuunnellut vaan sanoi, että kurkussa on 90 prosenttia vettä. Ja ihmisessä 70.”
    Vaikka Viljasen tekstiä lukee mielellään, ei teos yllätä. Nuoren miehen kasvukertomuksia on luettu satoja, eikä Malosen tarinassa ole mitään, mitä ei olisi jo oivallettu aiemmin.
    Todennäkyjä ei siis ole vuosisadan romaani. Se on silti hersyvän kaunis kuvaus pienestä osasta ihmisyyttä ja aikaa.

Elina Kervinen

Mikko Viljanen: Todennäkyjä, WSOY