26. marraskuuta 2004
Teksti:

Tiistai-iltana kaksi liian pitkään jatkunutta suosikkisarjaa, Frendit ja Sinkkuelämää, saivat viimein päätöksensä.
    Sarjojen loppumisessa jäi mietityttämään tiistai-iltoihin jäävän aukon lisäksi myös loppujen hämmentävä samankaltaisuus. Molemmissa sarjoissa sankaritar päättää hylätä kotoisen New Yorkin ja muuttaa Pariisiin. Romanttiseksi lopuksi se ainoa oikea saa hänet luopumaan ratkaisustaan ja palaamaan kotiin.
    Siis haloo. Olisiko ollut liikaa vaadittu, että kaksi huippupalkattua käsikirjoitustiimiä olisivat voineet vaikka keksiä kaksi erilaista loppuratkaisua?
    Kyynikko voisi epäillä, että täydellisten loppujen kanssa painivat käsikirjoittajat pelkäsivät toisen keksivän paremman lopun. Tämä ajoi molemmat kassakaappisopimukseen, ja yhteisellä loppujuonella varmistettiin, ettei toinen vie toiselta kirkkainta valokeilaa.
    Optimisti taas voisi ajatella, että Pariisin nostaminen esiin oli liberaalin tekijätiimin hiljainen kannanotto Bushin hallintoa vastaan – muutamme pois, ellei politiikka parane.

Todellisuudessa selitys on yksinkertainen. Suurin osa amerikkalaisista ei ole koskaan poistunut kotimaastaan. Matkustamaan uskaltaneiden selkeä suosikkikohde on Pariisi.
    Pariisilla ja koko Ranskalla on maine muodin mekkana. Siihen verrattuna edelleen viktoriaanista aikaa elävä Lontoo olisi ollut aivan mahdoton muuttokohde. Berliinistä puhumattakaan. Sehän on täynnä natseja. Aasia on edelleen täynnä omituista kehitysmaita, ja eikös siellä ollut kommunistejakin?
    Suurimmille mahdollisille yleisöille tehdyissä sarjoissa kannattaa pelata varman päälle. Tätä tarkoittaa sankarittaren lähettäminen siihen kaupunkiin, joka kuulostaa katsojista vähiten epäilyttävältä.

Tiistain jälkeisen sarjatodellisuuden harvoihin valopilkkuihin kuuluu Yhdysvaltain fiktiivisestä presidentistä kertova West Wing. Tällä sarjalla on se etu, ettei sitä voi venyttää rajattomasti. Loppu koittaa 2007, kun presidenttihahmo Jed Bartletin toinenkin kausi on ohi.
    En tiedä, miten sarja aiotaan päättää, mutta tarjoan seuraavaa ratkaisua: Inha republikaaniehdokas käy presidentinvaalikampanjaa, jonka tärkein ase on heittää lokaa istuvan presidentin niskaan. Tästä suuttunut Bartlet uhkaa muuttaa kesken kautensa Pariisiin, vaikka se tuhoaisi demokraattiehdokkaan kampanjan.
    Voitte itse arvata loput.

Juha Merimaa