26. marraskuuta 2004
Teksti:

Musiikista innostuneelle suosikkiartistin levyboksi on yleensä huono hankinta. Suurin osa laatikoista on kokoelmia, joiden hinnalla ostaisi alkuperäiset levyt pariinkin kertaan. Ennen julkaisemattomilla harvinaisuuksilla taas on hyvät syyt pysyä sellaisina.
    Tämä kaikki on kuitenkin toisarvoista. Levylaatikot ovat ylellisyystuotteita, joissa itse kappaleita tärkeämpiä ovat komeat kuoret ja oheisaarteet.
    Tyypillisimmillään lootasta löytyvät ainakin historiikki ja kuvaliite. Viime aikoina myös liikkuvat dvd-kiekot ovat yleistyneet.
    Parhaimmillaan mukana voi olla myös aitoa krääsää. Ulkoasultaan Revellin autopienoismallin rasiaa imitoineessa Rods & Custom Classics -laatikossa neljän kruisailumusiikkicd: n kylkiäisinä tulivat karvanopat, avaimenperä ja jenkkirautakatalogi.

Hienoimmat paketit ja hulppeimmat lisät löytyvät usein heavyn ja hard rockin kokoelmista. Musiikkityyliin kuuluu perinteisesti vahva keräilykulttuuri, ja monet harrastajat ovat jo iässä, jossa levykaupassa ei tarvitse asioida viikkorahoilla.
    Kuuluisa hevipaketti on esimerkiksi Metallican megalomaaninen paskalaatikko eli Live Shit: Binge and Purge, jonka kolmella livelevyllä oli kavereinaan kaksi videota ja kahmaloittain kiertuesälää.
    Varsinainen keräilijöiden aarre taas on Iron Maidenin legendaarinen peltilaatikko, josta löytyy snapsilasi, juliste, sormus ja pergamentti, jolle on painettu yhtyeen sukupuu.
    Mukana on myös muutama levy, mutta tästä pakkauksesta puhuttaessa ne ohitetaan yleensä lyhyellä maininnalla.

Massiiviset levyboksit ovat cd-ajan ilmiö, mutta täkyjä on ollut levyissä jo pitkään.
    Popparienkeli-levykaupan omistaja Timo Saarikivi muistaa klassikoita jo vinyyliajalta.
    ”Alice Cooperin School’s Out -levyn kansi avautui kuin pulpetti, ja levy sen sisällä oli kääritty paperisiin alushousuihin.”
    ”MannFred Mannin Good Earth – levyn mukana taas tuli lappu, joka oikeutti lunastamaan neliöjalan verran maata Walesista.”
    Kaikkein myyttisin levyboksi on kuitenkin vielä tekemättä. Suomirockin supertuottelias kummajainen Kari Peitsamo on jo vuosia uhonnut kokoavansa koko tuotantonsa yhteen laatikkoon. Kaupan päälle saisi auton, jolla kasan saisi ajettua kotiin.

Juha Merimaa