26. marraskuuta 2004
Teksti:

Turussa opiskeleva Olli Yliaho istui koko viime talven kaksi kertaa viikossa opiskelemassa ilmailun teoriaa. Diplomi-insinööriksi opiskeleva Yliaho oli päättänyt toteuttaa haaveensa: lentää.
    ”On hieno tunne huomata ohjaavansa ja hallitsevansa konetta. Aerodynamiikan opit konkretisoituvat käytännössä, kun tajuaa, että ilma todellakin kantaa konetta,” Yliaho kuvailee haaveen toteutumista.
    23-vuotias Yliaho kuuluu Turun ilmailuharrastajien nuoreen polveen. Turun Lentokerhon mukaan harmaantunut laji on saanut viime vuosina lukuisia nuoria riveihinsä.
    25-vuotias oikeustieteen opiskelija Antti Mäkelä on kerhon aktiivijäsen. Hän on harrastanut ilmailua jo 17 vuotta ja opettaa nykyisin uusia lentäjiä.
    ”Kun minä aloitin, muita nuoria ei ollut. Ehkä monet väärät mielikuvat hinnoista tai terveysvaatimuksista ovat hälvenemässä”, hän miettii.
    Samaa todistaa uusi harrastaja Olli Yliaho.
    ”Teoriakurssilla Turun työväenopistolla meitä oli noin kaksikymmentä, suurin osa kolmekymppisiä tai nuorempia”, hän kertoo. Yksi seikka ei tosin ole muuttunut: kurssilla oli vain yksi nainen.
    Tekniikan ja aerodynamiikan pänttääminen oli Yliahon mukaan välillä raskasta.
    ”Mutta lentämään pääsy on kyllä vaivan arvoista.”
    Yksi hurma on siinä, että ilmasta hahmottaa maisemat aivan uudella tavalla. Ennen kaikkea lentäminen on Yliahon mukaan jännittävä sekoitus kiehtovaa tekniikkaa, extreme-lajin vauhdikkuutta ja liikettä luonnon ehdoilla.

Olli Yliaho ja Antti Mäkelä korostavat voimakkaasti, että ilmailua voi harrastaa lähes jokainen kiinnostunut. Purjelennon teoriakurssi, jonka Yliaho läpäisi, käsittää noin 30 oppituntia, joiden päätteeksi on tentti. Teoriakurssista selviää 60 eurolla.
    Purjelentolupakirjan hinta liikkuu 1 500 euron paikkeilla. Mäkelän mukaan halvimmat lentotunnit maksavat muutaman kympin. Taitava purjelentäjä pysyy yhdellä 15 euron hinauksella ilmassa jopa viisi tuntia.
    ”Hyvä tapa aloittaa lentoharrastus on hakeutua purjelentoleirille, joita järjestetään ympäri maata. Siellä pääsee jo ennen teoriakurssia näkemään ja kokemaan käytännössä, mitä ilmailu voi tarjota. Kapasiteettia on niin, että kaikki halukkaat mahtuvat mukaan”, Mäkelä mainostaa.
    ”Olennainen osa harrastusta on kerhotoiminta, jossa toivotaan tiettyä sitoutumista. On muistettava, että yksi lentotunti edellyttää useita tunteja huoltoa. Talkoohenkeä siis vaaditaan, mutta toimimalla lentokerhossa säästää myös lentotuntien kustannuksissa, mikä on monille todella tärkeää”, hän jatkaa.
    Olli Yliaholla on takanaan vasta muutamia lentotunteja koulukone Tuulialla. Aluksi lennetään viitisentoista tuntia opettajan kanssa; sitten on vuorossa ensimmäinen yksinlento, aina jännittävä paikka.
    ”Aamulla katsotaan ulos, millainen säätila on. Jos näyttää vähänkin lupaavalta, kentälle mennään – vaikka joka päivä”, hän sanoo.
    Yliahon mukaan laskeutuminen ja siihen liittyvät valmistelut ovat ehdottomasti lennon sekä vaativin että mieleenpainuvin suoritus.
    ”Muistettavaa on paljon. On tarkistettava, kurssi, korkeus ja nopeus. Lentojarrujen toimivuus täytyy testata, samoin bensiinipumpun. Samalla on seurattava muuta liikennettä ja oltava radioyhteydessä lennonjohtoon.”

Koulukone Tuulia on moottoripurjekone eli ”mopu”. Sen erottaa purjelentokoneesta moottori, jonka voimin kone saadaan ylös. Purjekoneella pitää onnistua laskeutumaan yhdellä yrityksellä; moottoripurjekoneella voi hieman yrittää ja erehtyä.
    Kun hallitsee yhden ilmailulajin, voi opetella hallitsemaan myös muita: moottori- ja purjelennon lisäksi voi harrastaa riippu- ja varjoliitoa, ultrakevyt-lentämistä, laskuvarjourheilua, lennokkiurheilua ja kuumailmapallolentämistä.
    Toisin kuin Yliaho tai Mäkelä, kolmas nuori lentokerholainen, tietojenkäsittelytieteen tutkija Mikko Savela, on vannoutunut moottorilentäjä.
    Savelan mukaan ilmailupiireissä syntyy väkisinkin jonkin verran nokittelua moottori- ja purjelennon välille, muttei haitaksi asti.
    ”Yhteistyötä tarvitaan. Onhan se kiva, kun on lähdössä purjelentämään, jos joku moottorilentäjä vaivautuu vetämään koneen ylös.”
    ”Toisille moottorilento vain on se juttu, mutta purjelennon suosiota selittää esimerkiksi se, että se on yleisesti suositeltavin tapa aloittaa ilmailuharrastus.”
    Yliaho ja Mäkelä ylistävät ilmailuharrastusta monipuolisuudesta: aina voi katsoa, kuinka paljon pidemmälle siivet kantavat.
    ”Ei kentän ympärillä kovin kauaa jaksa pyöriä. Pian mieli alkaa tehdä matkalentoa, ja taitolento on sitten aivan oma lukunsa. Haasteita riittää”, Antti Mäkelä sanoo.

Mikko Laitinen