12. marraskuuta 2004
Teksti:

Tänään reportterimme panee kallonsa likoon ja lähtee yölliselle liimaretkelle nuorten kanssa. Liimaa ei kuitenkaan haistella, koska se olisi ”niin -92”: nuoret kliistraavat liimalla tarroja lyhtypylväisiin eräänlaisena ”taidejuttuna”. Haastattelemme nuoria tarrataiteilijoita, C. G. E. Mannerheimia ja Muhammad Al-Attaa (nimet muutettu).
    Toimittaja: Mikä teidät ajaa yöhön kliistraamaan näitä pieniä tarroja roskapönttöihin?
    C. G. E. M: Tää on steitmentti. Me otetaan tila haltuun. Miksei me saada laittaa näitä, jos firmat saa laittaa mainoksia.
    Toimittaja: Mainoksissa on hinkkejä. Nyt kun katson esimerkiksi näitä teidän tarroja, en näe hinkin hinkkiä, ei nännipiha vilku.
    M. A-A: Kyllä meillä oli sellanen missä alaston nainen—
    Toim: No nyt aletaan puhua.
    M. A-A: Se oli protesti naisen objektifointia vastaan.
    Toim: Se on protesti minun makuuni. Mutta mitäs esimerkiksi tämä ”Annatsä mun rakastaa” -tarra tarkoittaa?
    C. G. jne: Toi on jo paljon diipimpi juttu toi. Mä olin eronnut mun ekasta muijafrendistä—
    M. A-A: Jamina jätti sen.
    C: Ime herkkuus. Me erottiin ja mä ajattelin että hei, mä muutan tän mun kärsimyksen taiteeks. Niinku toi Fransisko Goija kun se tuli sokeeks. Et miksen mä saa antaa mun rakkautta jota mulla kuitenkin on. Et yhteiskunta yrittää saada mut olemaan rakastamatta.
    Toim: Mitäs Jamina tykkäs?
    MAA: Se sano tota vitun psykoks.
    C: Ei sanonu vitun.

Toimittaja: No niin, nyt on sitten kliistrattu arvioni mukaan nelisenkymmentä näitä tarroja tänne keskustan alueelle. Sinä sait Jukka vartijalta pampusta, miltä nyt tuntuu?
    Jukka: Ai kusi! Näitsä mikä fasisti? Oonksmä muka rikollinen?
    Toim: Teknisesti ottaen et, mutta annas kun yrittäisit lähennellä minun tyttöystävääni. Entä sinä Pekka, mitä tuntemuksia sinulla on tämän yön saldosta?
    Pekka: Öö, kai meidän nimet sitten muutetaan?
    Toim: Totta kai.
    Muhammad Al-Atta: Hyvä. No tää yö meni ihan kivasti ja mä esimerkiks tunnen että mun ei tarvi virtsata enää porttikonkeihin ollenkaan kun voi merkata reviirin näillä tarroilla.
    C. G. E. Mannerheim: Mä en tiedä huomasittekste, mutta tänään mä kliistrasin näillä vihreillä mun kotimatkan Lostarista niin löytää kotiin vaikka olis kuinka juupelissa.
    Toim: Se on hauska sana, eikso jätkät? ”Kliistrata”?
    Jätkät: O!
    Toim: Eiköhän mennä Hesen kautta kotiin!