26. marraskuuta 2004
Teksti:

Opiskelijat käyttävät vähän mietoja huumausaineita. Noin kahdeksan prosenttia opiskelijoista on käyttänyt kannabistuotteita joko viimeisen vuoden aikana tai yhteensä enemmän kuin viisi kertaa. Tiedot perustuvat tammikuussa julkaistavaan Opiskelijoiden terveystutkimus 2004:än. Koko väestön 20-29-vuotiaista kannabista oli vuonna 2002 kokeillut tai käyttänyt noin kolmannes.
    Myös vahvojen huumeiden käyttö on opiskelijapiireissä vähäistä. Alkoholin ja lääkkeiden yhdistelmiä tai lääkkeitä huumausaineina käyttäviä on noin prosentti opiskelijoista, samoin ekstaasia tai heroiinia käyttäviä. Esimerkiksi ekstaasin käyttäjiä on koko maan 20-29-vuotiaiden joukossa miehissä 8 prosenttia ja naisissa 3 prosenttia.
    Huumeita käyttävien opiskelijoiden määrä ei ole viime vuosina kasvanut. Noin viidennes vastaajista on kokeillut tai käyttänyt huumeita.

Yhteisöterveyden ylilääkäri Kristiina Kunttu Ylioppilaiden terveydenhuoltosäätiöstä (YTHS) uskoo, että opiskelijoiden huumeiden käyttö on kokonaisuudessaan muuta väestöä vähäisempää.
    ”Eihän sitä pitemmän päälle muuten jaksaisi opiskella”, hän toteaa. Kunttu viittaa nimenomaan jatkuvaan käyttöön. Niin sanottua viihdekäyttöä tutkimuksessa ei arvioitu tai eroteltu.
    Huumausaineiden viihdekäytön kulttuurisesta ilmenemisestä väitellyt Mikko Salasuo arvioi, että opiskelijoiden rooli uusien huumekulttuurien omaksumisessa on vähäisestä käytöstä huolimatta merkittävä.
    Muun muassa klubikulttuuriin liitettävä ekstaasin viihdekäyttö yleistyi 1990-luvulla ensin juuri yliopistopiireissä. Samoin kävi 1960-luvulla kannabiksen käytön suhteen.
    Salasuon mukaan uudet ilmiöt omaksutaan yliopistopiireissä muuta yhteiskuntaa nopeammin. Tämä liittyy myös erilaisiin kulttuurisiin ja sukupolvien välisiin kapinaliikkeisiin, joihin huumeiden käyttökin voidaan yhdistää.
    ”Varsinaisia huumetilastoja opiskelevien käyttäjien määrästä minulla ei ole. On kuitenkin selvää, että käyttö on yleisempää yliopistokaupungeissa. Ja onhan opiskelijoilla aikaa bailata”, tutkija toteaa.

Huumevalistus aikansa elänyttä

Huumeiden viihdekäytöstä väitellyt tutkija korostaa, että riskeistä pitää puhua monin eri tavoin.

Stakesin tutkijan Mikko Salasuon
mukaan suomalainen huumevalistus ei ole ajantasaista. Huumausaineiden käyttö nähdään liian usein ainoastaan riippuvuuteen johtavana ongelmakäyttönä, joka aiheutuu joko vaikeista olosuhteista tai henkilön kokemista ongelmista.
    ”On täysin absurdia, että esimerkiksi kouluissa annetaan samanlaista valistusta kaikille oppilaille. Joku koululaisista saattaa olla suuressa syrjäytymisvaarassa, joku on saattanut kokeilla kannabista kerran ja joku ei ole ikinä ajatellutkaan huumeita. Valistuksen tulisi olla kohderyhmäpainotteista”, tutkija sanoo.
    Viikko sitten hyväksytyssä väitöskirjassaan Huumeet ajankuvana hän tarkastelee huumeiden viihdekäytön kulttuurista ilmenemistä Suomessa.

Huumeiden käyttäjät voi Salasuon mukaan jakaa kolmeen eri ryhmään: kokeilijoihin, viihdekäyttäjiin ja ongelmakäyttäjiin. Kokeilijat ovat kokeilleet muutamia kertoja, viihdekäyttäjät käyttävät silloin tällöin: juhliessaan tai laajentaakseen tajuntaansa. Ongelmakäyttäjät puolestaan ovat addiktoituneita, ja heillä on huumeiden lisäksi myös muita sosiaalisia ongelmia.
    Valistuksen tulisi tutkijan mukaan seurata tätä luokittelua. Hän painottaa, että kaikkiin kolmeen huumeiden käyttömuotoon liittyy riskejä, mutta ne ovat erilaisia.
    ”Viihdekäyttäjille ei ole järkevää puhua samalla tavoin kuin ongelmakäyttäjille, sillä he eivät tunnista itseään tällaisista kuvista”, Salasuo sanoo. Yhteiskunnan tulisi hänen mielestään keskittyä ylläpitämään jatkuvaa ajantasaista keskustelua huumausaineiden monimuotoisesta käytöstä, niin että huumetabut murtuisivat.
    Väitöskirjassaan Salasuo muistuttaa, että ekstaasia silloin tällöin juhlimisen yhteydessä käyttävät nuoret noudattavat muilta osin keskimäärin terveellisempiä elämäntapoja kuin muu väestö. Heidän on tästä syystä vaikea samastua kauhukuviin syrjäytyneistä ongelmakäyttäjistä, eikä tieto mene perille. Mielikuva riskeistä omaksutaankin muualta kuin virallisia teitä, esimerkiksi internetin kautta.

Huumeiden käyttöä tulisi Salasuon mukaan lähestyä entistä enemmän kulttuurisista lähtökohdista.
    Tutkija korostaa, että huumeilmiöt syntyvät osana tiettyjen sukupolvien jakamia kokemuksia. Yhteinen kokemusmaailma synnyttää yhteneviä mieltymyksiä ja käyttäytymistä. Näin se vaikuttaa myös huumeiden kokeiluun ja käytön yleisyyteen sekä siihen, minkälaisia merkityksiä näihin kokemuksiin liitetään.
    Väitöskirjassaan Salasuo on keskittynyt tarkastelemaan kahta huumeaaltoa: kannabiksen käytön yleistymistä 1960- 1970-luvuilla sekä ekstaasin viihdekäytön lisääntymistä 1990-luvulla. Tutkijan mukaan molemmat ilmiöt symbolisoivat aikanaan uuden sukupolven arvomaailmaa sekä protestia vanhempaa sukupolvea vastaan.1990-luvun lopun ekstaasin käyttäjät kokivat huumeen ja siihen liittyvän tanssikulttuurin murroksena konservatiivisesta alkoholikulttuurista uudenlaiseen päihteiden käyttöön.

Elina Kervinen