12. marraskuuta 2004
Teksti:

Afhanistanin presidentinvaalit saatiin kunnialla päätökseen. Näin voi mielestäni sanoa, vaikka pieniä vastoinkäymisiä kohdattiinkin. Vaikka äänestäjiä peloteltiin ja rekisteröitymiskorttejakin käytettiin jossain väärin, ongelmat pitää suhteuttaa siihen, että kyseessä olivat maan historian ensimmäiset demokraattiset presidentinvaalit. Olisi tyhmää olettaa, että kaikki sujuisi aivan mallikelpoisesti.
    Itse afganistanilaiset ovat pääsääntöisesti tyytyväisiä onnistuneisiin vaaleihin ja ylpeitä siitä, että jopa luku- ja kirjoitustaidottomat ihmiset osasivat äänestää.
    Vaalien tulos varmistui samana marraskuisena iltana, jona maailma jännitti Yhdysvaltain presidentinvaaleja. Ennakkosuosikki Hamid Karzai voitti odotetusti. Hän sai 55,4% hyväksytyistä äänistä, eikä toista kierrosta tarvittu, vaikka aluksi näytti siltä, etteivät muut kandidaatit hyväksyisi tulosta.

Vaalien ainoa naisehdokas, Masooda Jalal, menestyi myös ihmeellisen hyvin, vaikka hänet ja kaikki naiset yleensäkin leimattiin vaalitaiston aikana ”Jumalan alhaisiksi luomuksiksi”. Luultavasti kuitenkin juuri naiseus toi Jalalille ääniä ja sijoituksen heti terävimmän kärjen jälkeen.
    Jalal oli kuudes 1,2%:n äänisaaliillaan ja päihitti tuloksella 12 miespuolista kilpailijaa. Tulosta voidaan pitää erittäin tärkeänä afgaanien kannalta, sillä sekä paikalliset naiset että varsinkin miehet tarvitsevat kipeästi esimerkkejä ja esikuvia menestyvistä naisista. Jos naisia ei saada nykyistä tiiviimmin mukaan Afganistanin jälleenrakennustyöhön, puolet maan resursseista ja kehittymis kyvystä menee hukkaan.

Vaikka tulos oli odotettu, tulevaisuus on avoin. Nyt jännitetään, miten yhteiskunta reagoi Karzain voittoon. Mielenkiintoiseksi asian tekee se, että itse asiassa maan tulevaisuus on aika pitkälti vaalien häviäjien käsissä. Karzai tulee jatkamaan entisenlaista työtään maan ja kansalaisten hyväksi, mutta häviäjien on päätettävä, kuinka he reagoivat tulokseen. Keskeinen kysymys on, ryhtyvätkö he tukemaan Karzaita vai taistelemaan edelleen vallasta.
    Afganistanissa ei ole oikein ikinä ollut vahvaa keskushallintoa, vaan maakuntia ovat käytännössä hallinneet kuvernöörit ja sotaruhtinaat, joita moni vaalit hävinnyt presidenttiehdokaskin edustaa.
    Valitettavasti en pysty sokeasti uskomaan, että he pystyvät luopumaan vallastaan mukisematta. Tilanne jatkunee näennäisesti rauhallisena ainakin jonkin aikaa samalla, kun kymmenet ihmiset varmistelevat alueellisia asemiaan omien sotajoukkojensa avulla.
    Luultavasti kansainvälisiltä rauhanturvaajilta ei työ Afganistanissa ole ihan vielä loppumassa.

Ruusa Vanhanen

Kirjoittaja on orivesiläinen maantiedon ja biologian opettaja, joka työskentelee rauhanturvaajana Kabulissa. Kolumneissa esitetyt mielipiteet ovat hänen omiaan eivätkä edusta Suomen puolustusvoimien virallista kantaa.