Israelilainen kuolee pommi-iskussa torilla. Oliko palestiinalainen tekijä terroristi vai vapaustaistelija?
Entä mikä on oikea tulkinta, kun Israelin ilmavoimat vastaa tapahtuneeseen iskemällä ohjuksin Länsirannalle? Oliko kyseessä turvallisuustoimenpide vai kollektiivinen rangaistus?
Israelin ja palestiinalaisten välisessä konfliktissa sanat ovat valtaa ja taisto median suotuisista tulkinnoista tiukkaa.
Esimerkkejä ilmiöstä ovat lukuisat verkkosivut, joilla israelilaiset, palestiinalaiset tai toista osapuolta tukevat järjestöt ajavat asiaansa. Internetissä valvotaan tiedotusvälineitä ja neuvotaan tavallisia kansalaisia vetoamaan kirjein ja puhelinsoitoin ”totuuteen” perustuvan journalismin puolesta.
Välillä historiakin kirjoitetaan uudelleen.
Miehitys vai alueiden hallinta?
Palestinian Media Watch -vapaaehtoisjärjestö kehottaa internetsivuillaan käyttämään miehitys- sanaa, kun puhutaan Länsirannan ja Gazan juutalaisasutuksesta ja sotilaallisesta kontrollista. Järjestö pitää miehitystä Geneven sopimukseen vedoten laittomana. Sopimus kieltää miehittäjävaltiota siirtämästä omaa siviiliväestöään haltuun otetulle alueelle.
Israel valtasi alueet Jordanialta ja Egyptiltä vuoden 1967 sodassa ja on rakentanut sinne siirtokuntia, joissa asuu noin 400 000 israelilaista. Israelin hallituksen luvalla rakennettuja siirtokuntia on noin 130, laittomia on noin 100. Israel käyttää siirtokuntien tukemiseen noin 500 miljoonaa dollaria vuosittain.
Israel on luvannut purkaa siirtokuntansa Gazassa ja osissa Länsirantaa vuoden kuluessa. Palestinian Media Watchin mukaan Israelin lupaus tulisi ilmaista nimenomaan muodossa Israelin vetäytyminen laittomasti miehitetyiltä alueita. Palestiinalaistahot korostavat ajatusta miehityksestä myös puhumalla Israelin asevoimista miehitysjoukkoina.
Amerikka-Israel -ystävyysseuran ylläpitämän virtuaalikirjaston sivuilla ei sen sijaan puhuta miehitysjoukoista. Israelin armeijaan viitataan nimityksellä puolustusvoimat. Vuoden 1967 sotaa sivusto luonnehtii puolustussodaksi, johon Israel pakotettiin.
Ystävyysseura korostaa Israelin historiallisia ja uskonnollisia yhteyksiä Länsirantaan ja Gazaan sekä Israelin tarvetta taata turvallisuutensa. Kiistanalaisia alueita ei sivuston mukaan ole miehitetty, sillä ne eivät olleet minkään suvereenin valtion alaisuudessa Israelin ottaessa ne haltuunsa.
Women in Black -järjestö vaatii miehityksen lopettamista.
Turva-aita vai apartheidmuuri?
Israel rakentaa Länsirannalle yli 700 kilometriä pitkää kulkuestettä. Se sanoo, että esteen tarkoituksena on Israelin ja juutalaissiirtokuntien suojaaminen palestiinalaisten iskuilta.
Palestiinalaisten mukaan ongelma on se, ettei este kulje ennen vuoden 1967 sotaa määriteltyjen Israelin rajojen mukaisesti, vaan osittain Länsirannan puolella. Israel ottaa näin itselleen uusia alueita, vaikeuttaa kulkemista entisestään ja tuhoaa palestiinalaisten viljelymaita.
Haagin kansainvälinen tuomioistuin tuomitsi 9. heinäkuuta 2004 rakennelman laittomaksi ja määräsi sen purettavaksi. Israel kuitenkin jatkaa rakentamista.
Palestinian Media Watch neuvoo nettisivuillaan puhumaan joko muurista tai apartheidmuurista. Mikäli tiedotusväline käyttää uutisoinnissaan ilmaisua turvaaita, kansalaisten pitäisi puuttua asiaan esimerkiksi kirjeellä.
Muuria vastustava Stop the Wall -kampanja suosii myös rinnastusta rotusortoon. Sivuston mukaan useista palestiinalaiskylistä on rakentamisen jälkeen tullut eristettyjä ghettoja. Muurin tarkoituksena on järjestön mukaan palestiinalaisen itsemääräämisoikeuden kieltäminen ja palestiinalaisten elinolojen tietoinen heikentäminen. Esimerkkinä tästä mainitaan Tulkaremin alue, jolla liikkumavapauden rajoitukset ovat lisänneet työttömyyttä.
Israelin ulkoministeriön internet-sivuilla puolestaan painotetaan, että aita on nimenomaan aita. Ministeriön mukaan kansainvälinen media näyttää harhaanjohtavasti kuvia korkeasta betonimuurista, vaikka yli 97 prosenttia aidasta on rautalankaverkkoa ja vain kolme prosenttia betonia.
Israelilaista tulkintaa konfliktista edistävä mediakritiikkijärjestö Honest Reporting kiistää sivuillaan rinnastuksen apartheidiin. Rotusorrossa oli Honest Reportingin mukaan kyse halusta kieltää mustalta väestöltä näiden perusoikeudet ja kansalaisuus. Turva-aidassa puolestaan on kyse Israelin itsepuolustuksesta terroria vastaan.
Palestiinalaisten kansalaisuutta ei sivuston mukaan edes voitaisi kieltää. Länsi rannalla asuvat palestiinalaiset kun eivät koskaan ole olleet Israelin kansalaisia.
Helsingin Sanomat on ratkaissut aita vai muuri -ongelman keksimällä uuden sanan. Jutuissa puhutaan tiuhaan aitamuurista. Lehden ulkomaantoimituksesta kerrotaan, ettei virallista päätöstä termistöstä ole tehty: toimittaja saa vapaasti puhua muurista siinä missä aidastakin.
Terroristi vai vapaustaistelija?
Palestiinalaisten presidentin Jasser Arafatin kuoltua alkoi sota siitä, mikä johtaja oli miehiään.
Israelin etujen ajamiseen keskittynyt yhdysvaltalainen AIPAC-järjestö tiedottaa sivuillaan medialle seuraavaa: ”Arafat oli epäonnistunut johtaja, joka kieltäytyi katkaisemasta siteitään terroristeihin ja piti omaa etuaan palestiinalaisten etuja tärkeämpänä.”
Myös israelilaismielisen Take a Pen -järjestön suomalainen sivusto yhdistää Arafatin terrorismiin. Järjestö kutsuu palestiinalaisjohtajaa muun muassa politiikan gangsteriksi ja rikollisfirman johtajaksi. Palestiinalaisjohtajan nimi on kirjoitettu avaussivulle verisin kirjaimin.
Arafatin elämänvaiheista kertovassa kronologiassaan Take a Pen ottaa esille vuoden 1972 Münchenin olympialaisissa tehdyt israelilaisurheilijoiden murhat ja vuonna 1970 toteutetun lentokonekaappauksen. Johtajan kerrotaan myös rohkaisseen lapsia itsemurhaiskuihin.
Arab Media Watch -järjestö puhuu sivuillaan Arafatista täysin toiseen sävyyn: armoitettuna vapaustaistelijana. Se kiistää väitteet, että Arafat ei olisi tehnyt voitavaansa terrorismin lopettamiseksi.
Järjestön mukaan Arafatin on ollut äärimmäisen vaikea toimia Israelin pitäessä häntä vankina Ramallahin päämajassa. Israel on myös jatkuvasti hyökännyt palestiinalaisjohtoa vastaan ja tappanut lukuisia turvallisuusviranomaisia. Arab Media Watchin mukaan on kohtuutonta, että Israel vaatii palestiinalaisia suojelemaan Israelin turvallisuutta samaan aikaan, kun se tuhoaa siihen tarkoitettuja turvallisuusjoukkoja.
Hullun koiran kanssa ei neuvotella
Retoriikan tutkimukseen erikoistunut kansainvälisen politiikan tutkija Riikka Kuusisto uskoo, että median käyttämä terminologia määrittelee suurilta osin, miten konfliktit ymmärretään. Sanat vaikuttavat myös siihen, minkälaiset toimenpiteet katsotaan sodassa sopiviksi ratkaisuiksi.
Terroristin tai hullun koiran kanssa ei ole mahdollista saati pakollista neuvotella. Demokraattisesti valitun johtajan kanssa neuvotteluista ei sen sijaan voi kieltäytyä.
”Oleellista on se, minkälaisen sanakirjan esimerkiksi kansainväliset tietotoimistot omaksuvat konfliktin varhaisessa vaiheessa. Usein saattaa olla kyse hyvin pienistä vivahde-eroista ja näennäisesti objektiivisesta terminologiasta”, Kuusisto sanoo.
Tutkija ei usko täysin puolueettomaan tietoon tai tiedonvälitykseen. Nykymaailmassa niin tavallisen kansalaisen kuin kansainvälisillä areenoilla sukkuloivan johtajan on luotettava toisen käden lähteisiin.
”Paras tapa saada tietoa on seurata useita eri lähteitä, jotka kertovat tapahtumien eri puolet ja käyttävät erilaista sanastoa. Tilanteesta voi sillä tavoin vähitellen muodostaa monipuolisen kuvan”, Kuusisto toteaa.
Elina Kervinen
kuvat Esa Mäkinen
