29. lokakuuta 2004
Teksti:

Biologian opiskelija Sanni Monto on odottanut laboratoriokurssille pääsemistä jo kolme vuotta. ”En ole vieläkään päässyt sisään. Tulee jo vähän epätoivoinen olo”, hän kertoo.
    Hän ja monet muut Helsingin yliopiston bio- ja ympäristötieteiden opiskelijat ovat kyllästyneet pitkiin kurssijonoihin Viikissä. Monton mukaan suurin ongelma on se, ettei osalla laitoksen osastoista ole selkeitä valintaperusteita kursseille. Opiskelijat valitaan joskus aakkosjärjestyksen mukaan tai arpomalla. Joillakin osastoilla kurssien ilmoittautumislistat on otettu pois seinältä ennen varsinaisen ilmoittautumisajan päättymistä.
    Laitoksen pakollisille laboratorio- ja kenttäkursseille otetaan usein vain 8-10 henkilöä. Siksi sattumanvarainen valinta aiheuttaa ongelmia.
    ”Tunnen opiskelijoita, joiden valmistuminen lykkääntyy, kun cum laude- tai laudatur- tasoisiin opintoihin otetaan fukseja pitemmällä opiskeluissaan olevien sijaan”, Monto sanoo.
    Monto painottaa, että vaikka kyse on rahan säästöstä, laitos lopulta kärsii tilanteesta. Nykyisellä menolla opiskelijat eivät valmistu tehokkuustavoitteiden mukaisesti.

Biologian opiskelijoiden
Symbioosi-järjestö on jättänyt bio- ja ympäristötieteiden laitoksen johtoryhmälle lausunnon, jossa toivotaan, että kurssien valintaperusteet yhtenäistettäisiin. Tällöin opiskelijat tietäisivät, miksi he ovat jääneet kurssin ulkopuolelle ja voisivat seuraavalla hakukerralla varautua.
    Johtoryhmän mukaan valintaperusteiden yhtenäistäminen olisi hankalaa. Asia siirrettiin kuitenkin opiskelijoista ja opettajista koostuvan perusopetuksen toimikunnan harkittavaksi. Se pohtii nyt, kuinka yhtenäistäminen käytännössä toteutettaisiin.
    Laitosta johtavan Kielo Haahtelan mukaan kyse on rahasta. Lisäkurssien opettajien palkat ovat kalliita ja opetustiloja on ollut vaikea järjestää. Hän pyytelee tilannetta anteeksi laitoksen puolesta, muttei lupaa yhtenäisiä valintakriteerejä kursseille. Niiden määritteleminen olisi Haahtelan mielestä vaikeaa.
    ”Meillä on niin erilaisia opiskelijoita. Etusijalla ovat silti aina omat pääaineopiskelijat ja maantiedon opettajaopiskelijat, joille kurssit ovat pakollisia”, hän sanoo.
    Haahtela arvioi, että tilanteeseen on vaikeaa puuttua.
    ”Tiedonkulkua voimme tietenkin aina parantaa”, hän sanoo.

Elina Kervinen