15. lokakuuta 2004
Teksti:

Megayhtye U2 kärsi kesällä karvaan tappion. Sen uusi levy varastettiin ranskalaiselta studiolta. Hätääntynyt yhtye lupasi aikaistavansa levyn julkaisua, koska se on kohta kaikkien saatavilla internetin vertaisverkoissa. Bändi selvisi kuitenkin säikähdyksellä, kun verkkoon ei ilmestynytkään mitään.
    Vertaisverkoista eli englanninkieliseltä nimeltään peer-to-peer -verkoista on muutamassa vuodessa tullut etenkin nuorille tärkeä tapa hankkia musiikkia ja elokuvia. Ilmaisen tietokoneohjelman kautta toimivasta vertaisverkosta voi ladata musiikkia mp3-soittimille. Elokuvia voi katsoa tietokoneen ruudulta tai hankkimalla liittimen televisioon.
    Ainoa ongelma on se, että toiminta on useimmiten laitonta. Musiikin ja elokuvien tekijät eivät saa vertaisverkkojen kautta kulkevista tuotoksistaan lainkaan rahaa. Kun Suomessakin vertaisverkkojen käyttäjiä on noin 50 000, tuottajien tappiot saattavat olla merkittäviä.
    Musiikin tai elokuvien lataaminen omaan käyttöön ei ole laitonta, ainoastaan niiden levittäminen. Käytännössä vertaisverkot toimivat kuitenkin niin, että jokaisen verkosta tiedostoja haluavan on myös jaettava sinne omat tiedostonsa. Hyvästi ylinopeus: piratismi on uusi kansanrikos.

Digitaalisia kansalaisoikeuksia puolustavan EFFI-järjestön varapuheenjohtajan Ville Oksasen mukaan tilanne ei ole näin yksinkertainen. Hänen mukaansa yhtiöt vastustavat vertaisverkkoja, koska ne ovat television tai cd-levyn kaltainen uusi tapa levittää elokuvia ja musiikkia.
    ”Vertaisverkot uhkaavat koko levy-yhtiöbisnestä. Artistit voisivat vertaisverkkojen avulla ohittaa yhtiöt. Levyjä ei tarvitsisi myydä, vaan rahat tulisivat automaattisesti sen mukaan kenen teokset ovat suosittuja ja kenen eivät”, Oksanen sanoo.
    Oksasen ehdottamassa mallissa jokaiselta vertaisverkon käyttäjältä perittäisiin tv-luvan kaltainen maksu. Sen maksettuaan voisi ladata niin paljon musiikkia ja elokuvia kuin haluaa. Suomessa maksun suuruus olisi Oksasen laskelmien mukaan noin 80-100 euroa. Laskelma perustuu siihen, kuinka paljon viihdeteollisuudessa nyt liikkuu rahaa.
    Rahamäärästa ja sen jakamisesta on kuitenkin vaikea sopia. Kukaan ei ole esimerkiksi pohtinut, nousisiko lupamaksu, jos viihteen kulutus kasvaa.

Levy- ja elokuvayhtiöt eivät myönnä olevansa järin huolestuneita vertaisverkoista, vaikka aihetta ehkä olisi.
    ”Vertaisverkot aiheuttavat vahinkoa levyyhtiöille, mutta meidän korvaajaksi niistä ei ole. Työmme on kuitenkin kaikkea muuta kuin vain musiikin jakelua. Me hiomme artisteja ja koitamme saada heitä pinnalle”, levy-yhtiö EMI:n Suomen markkinointipäällikkö Timo Kuoppamäki sanoo.
    Finnkinon verkkosivuista vastaava Janne Uusikölli ei ole aivan yhtä ehdoton. Hänen mukaansa vertaisverkot muuttavat elokuvien ja musiikin jakelua 5-10 vuoden tähtäimellä. Ne eivät kuitenkaan poista ammattimaisen väliportaan tarvetta.
    Äänite- ja kuvatallennetuottajien yhteisen etujärjestön ÄKT:n projektipäällikkö Tommi Kyyrä ei usko lainkaan vertaisverkkojen uhkaavan tavallisia tuottajia. Vertaisverkkotekniikka on hänen mukaansa tietoturvariski. Jos viihdettä levitetään tulevaisuudessa internetin kautta, se tapahtuu todennäköisimmin muutoin kuin vertaisverkkojen kautta.
    Kyyrä ei myöskään lämpene ajatukselle vertaisverkkojen lupamaksuista. Rahat eivät Kyyrän mukaan jakautuisi levyjen suosion mukaan.
    ”Markkinatalous toimii parhaiten, eli maksetaan siitä mitä kulutetaan. En muutenkaan pidä veroluonteisista maksuista, ne eivät kohdistu oikeudenmukaisesti.”

Yhtiöt eivät istu toimettomina, kun niiden tuotteita levitetään internetissä.
    Lokakuun alussa tuottajien kattojärjestö IFPI haastoi 500 eurooppalaista vertaisverkkojen käyttäjää oikeuteen. Tarkoituksena on esimerkin avulla pelotella muita levittäjiä. Suomen eduskunnassa on tällä hetkellä käsittelyssä laki, joka tekisi musiikin ja elokuvien kopioimisen omaan käyttöön laittomaksi.
    Suomessa on tähän mennessä ollut vain yksi oikeusjuttu. Jyväskyläläinen mies tuomittiin vuonna 2001 päiväsakkoihin ja korvauksiin, koska hän tarjosi musiikkia kopioitavaksi omalta koneeltaan. Laajamittaisia kanteita ei tällä hetkellä ole suunnitteilla.
    ”Olemme pyrkineet hoitamaan asiaa tiedottamalla. Oikeudenkäynnit yksityisiä jakajia vastaan eivät kuitenkaan ole poissuljettu vaihtoehto”, Kyyrä sanoo.
    Vähemmän virallisia keinoja piraattien torjuntaan on kyllä käytetty. Suomessakin on yrityksiä, jotka tarjoavat ”suojaamispalveluita”. Ne levittävät vertaisverkkoihin roskaa, jonka nimi on vain sama kuin halutulla uutuustuotteella. Esimerkiksi U2:n levy voisi olla korvattu häiriöäänellä.

Sekavaa? Todellakin. Kysytään vielä asiantuntijan mielipide.
    Tietoverkkoja tutkiva professori Jukka Kemppinen uskoo, että vertaisverkkojen kautta jaetaan tulevaisuudessa suurin osa musiikista. Levy-yhtiöt vastustavat niitä lähinnä siksi, että ne pelkäävät asemansa puolesta.
    ”Vertaisverkot sallivat tuotteiden räätälöimisen yksittäisten ryhmien tarpeiden mukaisesti. Näin on käynyt henkilöautoissa. Ennen oli Volkswagen, nykyisin yhden merkin sisällä on satoja vaihtoehtoja.”
    Vertaisverkkojen paras puoli Kemppisen mukaan on se, että kuluttaja ei olisi markkinoiden orja vaan aktiivisesti toimiva taho. Enää ei tarvitsisi ostaa kymmentä huonoa biisiä jos haluaa kuunnella vain yhden hyvän.
    ”Kannattaa muistaa, että kyseessä ei ole uusi teknologia, vaan pikemminkin yhteiskunnallinen ilmiö ja kysymys sen hinnoittelusta.”

Esa Mäkinen
kuva Jussi Jääskeläinen