15. lokakuuta 2004
Teksti:

Syyskuulaana aamuna kirkonkylän raitti on yhtä pitkä kuin autio. Tien reunoilla värjöttelee Spar-ruokakauppa, Osuuspankin sivukonttori ja kivikirkko. Esson baarissa soi ruotsinkielinen merimiesiskelmä. Samanlainen, jota Kummeli parodioi laulamalla ”jag tycker om Lennart, han tycker om mig.”
    Olemme saapuneet Ruotsalaisen kansanpuolueen sydänmaille.
    Nagu, tai toisella kotimaisella Nauvo, on 1 500 asukkaan pikkukunta Turunmaan saaristossa. Sen poliittinen elämä on aina nojannut RKP:n selvään enemmistöön. Haastajat ovat saaneet tyytyä vallan murusiin.
    17-henkisestä kunnanvaltuustosta 15 jäsentä on RKP:läisiä, yksi sosialidemokraatti ja yksi keskustalainen. Prosenteiksi muutettuna RKP:n kannatus hipoo 90:ää. Vähän kuin Tarja Halosella tai Neuvostoliitossa.
    Nauvon poliittinen elämä on silti saariston mittakaavalla vireää. Korppoossa tai piskuisella Iniön saarella valtuustot on miehitetty kokonaan Ruotsalaisen kansanpuolueen voimin.
    Syksyn kunnallisvaaleissa Nauvossa on mukana vain kolme vaalilistaa: demarien, RKP:n ja keskustan listat.

Uteluihin RKP:n ylivallasta tai demokratiavajeesta suhtaudutaan kirkonkylällä huvittuneesti. Nauvolaisille RKP:n mahti on tuttua ja turvallista. Eihän sitäkään kukaan ihmettele, että Pohjanmaalla kannatetaan keskustaa.
    Aivan auvoista ei saaren poliittinen elämä ole. Toisinajattelijoitakin mahtuu joukkoon.
    ”Tänne tarvittaisiin edustajia, jotka ajavat muidenkin kuin paikallisten yrittäjien etuja”, puuskahtaa mielenterveyshoitaja Carita Henriksson, 54, vierasvenesataman ravintolan pöydässä.
    Henriksson on Nauvon sosialidemokraattien puheenjohtaja ja kuntavaaliehdokas. Hän ei ole päässyt yrityksistä huolimatta valtuustoon, mutta on toiminut varavaltuutettuna ja lautakunnissa. Henrikssonia yhden ryhmän ylivoimaisuus turhauttaa. Varsinkin kun oppositiosta on Nauvossa mahdotonta päästä pois.
    ”Usein tulee itselle semmoinen tunne, ettei oteta vakavasti”, Henriksson tapailee puoliksi suomeksi, puoliksi ruotsiksi.

Ennen kunnanvaltuuston istuntoa RKP:n edustajat pitävät oman, suljetun ryhmäkokouksensa. Kunnan asioista päätetään käytännössä siellä. Keskustan ja demareiden valtuutetut saavat pullakahvit käytävällä.
    Henriksson sanoo, että demarit pääsevät vaikuttamaan asioihin lähinnä lautakuntatasolla. Sielläkin ehdotukset suureksi osaksi kaatuvat.
    SDP on saaristossa pikkupuolue. Nauvon demareiden 35 jäsenen lista sai viime vaaleissa yhteensä 82 ääntä. ”Mutta täällä on paljon ihmisiä, jotka eivät halua tunnustautua demareiksi”, Henriksson vakuuttaa.
    Kolmen lapsen äiti Henriksson muutti mantereen puolelta Paraisilta Nauvoon miehensä työn perässä 22 vuotta sitten. Vaikka hän puhuu äidinkielenään ruotsia, hän ei ole päässyt sisään RKP:läisyyteen.
    Kun meriravintolan pöydässä pyytää kommenttia RKP:läisistä, Henriksson madaltaa ääntään ja vilkuilee ympärilleen. ”Kyllä ne monesti – eivät toki kaikki – luulevat olevansa vähän meitä tavallisia ihmisiä parempia”, hän supisee.

Ei elämä ole ongelmatonta suuren puolueen helmoissakaan.
    ”Välillä tullaan sanomaan, ettei asia minulle kuulu, kun en ole nauvolainen”, hymähtää koulukuraattori ja RKP:n valtuutettu Christa Perämaa, 45.
    Oikeaksi nauvolaiseksi pääsemiseksi kuulemma riittää, että molemmat isovanhemmat ovat saarelta kotoisin.
    Helsingissä koulunsa käynyt Perämaa on asunut Nauvossa vuodesta 1988. Hänkin muutti miehensä mukana Nauvoon. Nyt perheessä on viisi lasta. Paikallispolitiikassa hän on ollut mukana jo kymmenisen vuotta, RKP:n listoilla, mutta sitoutumattomana. Nuorempana hän toimi aktiivisesti RKP:ssa.
    ”Nauvossa politiikassa ei ole kyse niinkään puolueesta vaan henkilöstä”, Perämaa tuumii.
    Saarella RKP on tehokkain ja lähes ainoa keino nostaa esiin tärkeäksi katsomiaan asioita. ”Politiikassa tärkeintä on kyky tehdä yhteistyötä. Nauvossa se onnistuu RKP:n kautta.”

Saaristossa paikallisidentiteetillä on ihmisille suuri merkitys, myös politiikassa. Nauvon kunta koostuu useammasta saaresta ja pikkukylistä, jotka muodostavat tiiviitä yhteisöjä. Saariston vaalit muistuttavatkin vanhan ajan kansankäräjiä. Pikkukylillä ja ulkosaariston jermuilla on omat edusmiehensä. Suku tai kyläyhteisö sopii, ketä äänestetään, ja kirkonkylälle lähtee porukan puhemies.
    Ääniä myös testamentataan. Esimerkiksi tulevissa kuntavaaleissa keskustan paikkaa tavoittelee istuvan valtuutetun poika.
    RKP onkin saaristossa pikemmin perinneseura kuin tiukka poliittinen puolue. Sen sisälle mahtuu laaja kirjo poliittisia näkemyksiä. Perämaan mielestä RKP:n äänestäminen on pikemminkin traditio kuin poliittinen linjanveto. Nauvossa poliittiset kädenväännöt käydään RKP:n sisällä, ei puolueiden kesken.
    ”Eduskuntavaaleissa äänensä voi antaa vaikkapa Vasemmistoliitolle, mutta kunnallisvaaleissa äänestetään RKP:tä”, Perämaa sanoo. Kuntavaaleissa politiikan henkilökeskeisyys korostuu. Aidoksi nauvolaiseksi tiedetty, hyvän sukunimen omaava ehdokas on vahvoilla.

Mutta missä ihmeessä kokoomuslaiset ja vihreät piilottelevat?
    Selkeänä oikeistopuolueena RKP kerää saaristossa yrittäjien ja maanviljelijöiden äänet keskustalta ja kokoomukselta. Vihreiden näkymättömyyttä on vaikeampi selittää.
    ”Saaristossa vihreät nähdään lähinnä maaseudun tuhoajina. Niitä pidetään vähän outoina, kun on näitä huumesotkuja ja muuta kohellusta siellä Helsingissä”, Viveca Lundqvist sanoo.
    Kuituoptiikkayrityksessä työskentelevä kolmekymppinen Lundqvist on piilovihreä. Hän äänestäisi kuntavaaleissa mielellään vihreitä, jos siihen olisi mahdollisuus. Lundqvist ei kuitenkaan usko, että tällaista tilaisuutta tulee lähiaikoina.
    Vihreäksi tunnustautuminen ei Nauvon kokoisessa paikassa välttämättä lisäisi naapurisopua. Ainakaan puoluesympatioitaan ei paikallisessa baarissa kannata mainostaa. ”Kyllä ihmiset varmaan vähän häpeäisivät kuulua vihreisiin”, Lundqvist miettii.
    Taitaa olla edelleen niin, että mitä lähemmäs luontoa tullaan, sitä kauempaa vihreitä löytää. Kun ei ole vihreiden tai kokoomuslaisten vaalilistaa, ei ole niiden äänestäjiäkään.

Nauvoonkin silti mahtuu poliittista väriä. Viime eduskuntavaaleissa Vasemmistoliiton ja kokoomuksen kannatus oli 5,5 ja vihreiden liki kolme prosenttia. RKP jäi vaatimattomaan 73 prosenttiin.
    Saaristo on suomenkielistymässä hitaasti, mutta Nauvossa ruotsinkieliset pysyvät vielä pitkään enemmistönä. Joka neljä asukas on suomenkielinen. Luku on pysynyt samana jo toistakymmentä vuotta.
    Lundqvistkin yrittää aina löytää hyvän, ruotsinkielisen ehdokkaan. Tulevissa kunnallisvaaleissa Lunqvist aikoo äänestää sitoutumatonta RKP:n ehdokasta.
    ”Mielestäni äänestäjien pitäisi katsoa enemmän poliittisia kantoja, mutta monet pitävät RKP:tä ainoana puolueena, joka puolustaa uhattuna olevaa ruotsin kieltä.”
    Eniten hän kuitenkin toivoisi, että kuntapolitiikkaan tulisi lisää avoimuutta.
    ”Samat herrathan siellä aina päättävät”, hän tokaisee.

Nauvolaiset ovatkin varovaisia arvostelemaan vallanpitäjiään. Kuntalaisten keskuudessa tiedetään, kenen johdolla asiat hoituvat. Paikallisen Rotary-klubin mahtimiehiä kutsutaan vitsikkäästi trokarikerholaisiksi.
    Yksipuoluevallasta huolimatta Nauvossa tapellaan samalla tavalla kuin muualla.
    Tänä vuonna kuntalaisia on närästänyt kunnan panostamat rahat vierasvenesatamaan. Monien mielestä turistien ja turismista hyötyvien yrittäjien hyysäämisen sijasta rahaa pitäisi käyttää tavallisten asukkaiden tarpeisiin.
    Lossiyhteyden varassa olevassa kunnassa ei esimerkiksi ole iltaisin ja viikonloppuisin lääkäripäivystystä.
    Vielä tunteikkaampaa on ollut Nauvon toisen ruotsinkielisen ala-asteen lakkauttaminen ja yhdistäminen toiseen kouluun. Käldingenin koulun lopettamisesta on valitettu tuloksetta Helsingin korkeimpaan hallinto- oikeuteen saakka. Vanhemmat ovat myös keräilleet addresseja – tuloksetta.
    ”Kunnan päättäjät ovat jyränneet tavallisten ihmisten yli tässä asiassa”, Carita Henriksson jyrähtää.
    Suoranaista kiukkua on herättänyt osalle kuntatyöntekijöistä ja kunnanjohtajalle annetut reippaat palkankorotukset.
    Luulisi, että syksyn kunnallisvaaleihin mentäisiin virkeissä merkeissä. Toisin taitaa silti käydä. Keskustalla on neljä ehdokasta, demareilla kolme ja Ruotsalaisella kansanpuolueella 22.
    Vaalityö on pikkupaikkakunnalla vaatimatonta. Yhtään ehdokkaiden yhteistä vaalipaneelia tai kuntalaisten ja päättäjien välistä keskustelutilaisuutta ei ole vielä tiedossa, ja sellaisia tuskin tuleekaan.
    Demarien Henriksson valittelee, että kuntalaiset ovat kiinnostuneita päätöksistä vasta, kun ne on jo tehty.
    RKP:n Perämaa myöntelee. ”Täällä politiikkaa tehdään kaupan rappusilla eikä valtuustossa. Kaikki tietävät yleensä jo ennakkoon ihmisten kannat”.

Aki Asola

kuvat Saara Kankaanrinta