Kolikko kilahtaa pokerikoneeseen Hakaniemen Sokoksen pelinurkassa. Automaatti alkaa soittaa musiikkia, välkyttää valojaan ja tarjota mahdollisuuksia voittoon aina muutaman sekunnin välein.
Sama kohtaus toistuu kaikkialla päivittäin. Suomalaisissa kauppojen auloissa, huoltoasemilla ja baareissa on yhteensä 16 500 peliautomaattia. Niillä pelataan lähes viidellä miljardilla eurolla vuodessa.
Vaikka yhdeksän kymmenestä pelatusta eurosta palaa voittoina pelaajalle, Raha-automaattiyhdistyksen kassaan kilahtaa noin 475 miljoonaa euroa vuodessa. RAY:n koneet muodostavat yhdessä Veikkauksen pyörittämien suurten arpapelien kuten Loton ja Kenon kanssa Suomen tarkasti säännellyn rahapelitalouden selkärangan.
Suomalaiset rahapeliyhtiöt Veikkaus ja Fintoto sekä yhdistyksen muodossa toimiva RAY keräävät vuodessa kassoihinsa yli miljardi euroa. Se on potti, jonka jaolle tulisi mieluusti moni muukin. Toistaiseksi kolmikolle pelimonopolin takaava arpajaislaki on kuitenkin kestänyt muiden yrittäjien hyökkäykset.
Esimerkiksi automaattimonopoli yritettiin murtaa heti Suomen liityttyä Euroopan unioniin. EY-tuomioistuin ratkaisi kuitenkin asian RAY:n hyväksi vuonna 1995. Muiden automaateista voi siksi voittaa edelleen vain purukumia.
Ilmassa on silti epävarmuutta. Ulkomaiset peliyhtiöt kolkuttelevat Suomen pelimarkkinoiden portteja. Ne vetoavat Euroopan unionin vapaan kilpailun ideologiaan.
Toisaalla monopolia murentavat verkkopelit. Ne ylittävät rajat vaivatta ja houkuttelevat huimilla kertoimillaan etenkin ammattimaisinta pelaajakuntaa.
Helsingin yliopiston julkisen eurooppaoikeuden professori Tuomas Ojanen arvelee, että suomalainen monopoli murenee väistämättä.
”Suomen pelimonopolin suojelemisessa on menossa viivytystaistelu”, hän sanoo.
Suomalaista pelimonopolia puolustellaan usein sillä, että sen voitot päätyvät hyväntekeväisyyteen. Fintoto tukee hevoskulttuuria, RAY sosiaali- ja terveysalojen järjestöjä ja Veikkaus urheilua, tieteitä ja taiteita. Lisäksi kaikki maksavat valtion kassaan arpajaisveroa.
Viime vuonna RAY tilitti järjestöille 308 miljoonaa ja veteraanien kuntoutukseen 98 miljoonaa euroa. Valtion liikuntaan osoittamista varoista 98 prosenttia tulee Veikkaukselta. Monelle järjestölle Veikkauksen tai RAY:n tuki on elinehto.
Kauan eläköön monopoli!
Vai elääkö sittenkään? Arvostelijoiden mukaan voittojen käyttäminen hyväntekeväisyyteen ei riitä monopoliaseman perusteeksi.
Tähän vetoaa esimerkiksi maailman suurin uhkapeliyritys, brittiläinen Ladbrokes. Sen Suomen maajohtajan Marcus Tilgmannin mukaan suomalainen pelimonopoli on Euroopan unionin periaatteiden vastainen.
”Miksi rahapelialaa ei voida avata siinä miten muitakin aloja?” hän kysyy.
Yksi keskeinen argumentti ovat olleet pelaamisen aiheuttamat sosiaaliset haitat. Monopoli helpottaa rahapelien valvomista. Moni epäilee, että vapautettuna rahapelialaa käytettäisiin rahanpesuun ja että se helpottaisi ammattirikollisuutta.
Lisäksi pelaamiseen voi jäädä koukkuun. Peliriippuvuutta hoitavat järjestöt lukevatkin maan kaikki 25 000-65 000 ammattimaisesti pelaavaa riskiryhmäksi.
Kotimaiset pelijärjestäjät korostavat toimintansa vastuullisuutta. Velaksi ei saa pelata, ei edes suuren maailman tapaan luottokortilla.
Kaikkien verkkosivuilta löytyy linkki yhteiseen peliongelmaisille tarkoitettuun Peluuri- palveluun. Hoitoon hakeutuu vuosittain reilut 5 000 peliriippuvuudesta kärsivää.
Suomalaisten pelijärjestäjien ihanneasiakkaat ovat huvikseen ja kohtuudella pelaavia ihmisiä – eivät paljon rahaa käyttäviä ammattipelureita.
”Meidän tavoitteemme ei ole maksimoida voittoa kaikin keinoin”, sanoo RAY:n pelitoiminnasta vastaava varatoimitusjohtaja Esko Romppainen.
”Olemme tarkkailleet sitä, kuka meidän pelejämme pelaa, ja nyt alkaa vaikuttaa siltä, ettei pelaajien määrä enää kasva.”
”Tämä tarkoittaa sitä, että jos tulos nousee, pelaavat vanhat pelaajat vain enemmän. Meistä tämä ei ole toivottavaa.”
Ladbrokesin Tilgmannin mielestä vastuullisuusperustelu ontuu. Hän huomauttaa, että jos ulkomaiset peliyhtiöt pääsisivät markkinoille, nekin olisivat valmiita maksamaan veroja ja tukemaan peliongelmista kärsiviä.
Ladbrokes on valittanut pohjoismaiden pelimonopoleista EU:n komissioon, joka on jo pyytänyt Tanskalta selvitystä asiasta. Asian ratkaisusta pedataan ennakkopäätöstä, joka ratkaisee monopolien tulevaisuuden.
”Ratkaisu voi mennä kumpaan suuntaan tahansa”, toteaa professori Ojanen.
”Kun EY-tuomioistuin päätti RAY:n monopolin säilyttämisen puolesta, oli keskeisin argumentti juuri pelien aiheuttamien sosiaalisten ongelmien kontrollointi.”
Lopputulosta on paha mennä arvaamaan. Jos kuitenkin haluaa, sen voi tehdä vaikka rahasta. Ladbrokesin sivuilla kerroin pelimonopolin murtumiselle vuonna 2005 on kolme. Kympin panos monopolin murtumisen puolesta toisi siis 30 euron voiton.
Veikkauksen viestintäjohtajan Ilkka Juvan mielestä vetoa ei kannata lyödä. Hän ei usko, että Euroopan unioni pakottaa Suomea tai muita pohjoismaita luopumaan pelimonopoleistaan näkyvissä olevassa tulevaisuudessa.
”Rahapelaaminen on tavalla tai toisella säädeltyä kaikkialla maailmassa. Esimerkiksi vapauden perikuvana mainostetussa Iso- Britanniassa lotto ja arpajaiset ovat luvanvaraista toimintaa.”
Juva korostaa, että rahapelit ovat melko kaukana sellaisesta teollisuudesta, jota vapaan kilpailun ihanteilla halutaan edistää. ”Rahapeleissä on pohjimmiltaan kyse siitä, että laitetaan rahaa yhteen ja jaetaan se uudelleen. Tuote on itse tapahtuma. Rahapelit eivät luo mitään.”
Juvan mukaan tällaisen alan kilpailu saa aikaan niukasti hyvää, koska se ei juuri työllistä ihmisiä. Satojen miljoonien liikevaihtoa pyörittävä Veikkauskin selviää muutamalla sadalla työntekijällä. RAY pärjää hieman yli tuhannella.
”Kun ulkomaiset peliyhtiöt sanovat tulevansa tänne meidän säännöillämme, tarkoittavat he aina omia sääntöjään”, Juva huomauttaa.
RAY:n Romppainen on samoilla linjoilla. Hän nostaa esimerkiksi ulkomaisissa peliautomaateissa käytetyn läheltä piti -tekniikan. Siinä pelikoneet on ohjelmoitu niin, että voitto näyttää aina olevan vain yhden kortin tai kuvion päässä.
”Meidän automaateissamme ei ole piilotettuja säätöjä. Jokainen tulos on aidosti satunnainen.”
Kaupallisia tahoja tuskin kiinnostaa luovuttaa koko voittoaan hyväntekeväisyyteen. Ladbrokesin Tilgmann syyttää monopoleja myös siitä, että ne kohtelevat kaltoin pelaajia.
”Suomen monopolijärjestelmä riistää innokkaimpia pelaajia, jotka joutuvat tyytymään heikompiin kertoimiin.”
Kertoimien nostaminen on kuitenkin kaksipiippuinen kysymys. Siinä on oikeastaan kyse pelien hintojen alentamisesta. Maailmalta saatujen kokemusten mukaan se lisää etenkin innokkaimpien pelaajien pelaamista.
Se voi johtaa rahan entistä nopeampaan kiertoon ilman, että pelaajille jää enempää käteen kuin ennenkään.
Jos rahapeleistä koituu niin paljon vaaroja, miksi Suomessa on laillistettua rahapeliä? Koska kysyntä luo aina tarjontaa, ja pelejä kyllä pelattaisiin tavalla tai toisella, kuuluu vastaus kaikilta pelijärjestäjiltä kuin yhdestä suusta.
Mutta miksi niitä sitten mainostetaan? Reippaimmin markkinoiva Veikkaus käytti viime vuonna mainontaan 3,5 miljoonaa euroa. Aika paljon, kun muistaa, että yhtiö on lailla turvattu monopoli, jolla ei ole yhtään kilpailijaa.
Juvan mukaan mainonta on asiakkaiden etu.
”Kun palveluja on tarjolla, minusta on täysin perusteltua myös kertoa niistä.”
Viime aikoina Veikkaus on tehnyt myös paljon konsernimainontaa julistamalla, että ”Suomalainen voittaa aina”.
Takana piilee ajatus, että ulkomaisissa peleissä peleissä hävityt rahat katoavat myös maasta.
RAY:n Romppainen korostaa myös mainonnan eettisyyttä. Yhdistyksen mainoksissa ei näytetä voittajia tai luvata jättipotteja. Pääosassa ovat sotaveteraanit, vammaiset ja muut, joita RAY tukee.
Pelien järjestäjät luovat toiminnastaan hyveellistä kuvaa myös puhumalla rahapeleistä uhkapelien sijaan. Uhkapeli on jotain sellaista, jossa pelin panokset nousevat niin suuriksi, että ne voivat muodostaa todellisia taloudellisia uhkia hyvinkin nopeasti. Sellaisilla panoksilla ei Suomessa saa pelata. Paitsi kasinolla.
Pelinhoitaja Jane Fagerström esittelee kasinon black jack -pöydän toimintaa.
Käynti RAY:n Grand Casinolla Helsingin Rautatientorin vieressä alkaa kuvan ottamisella. Sisään ei ole asiaa ilman henkilöllisyystodistusta. EU:n rahanpesudirektiivi velvoittaa kasinon pitämään kirjaa asiakkaistaan.
Arkena sisällä on rauhallista. On keskiyö, mutta sitä ei huomaa: missään ei näy kelloja tai ikkunoita.
Yläkerran rulettipöytien ääressä parveilee ulkomaalaisia asiakkaita. Missään ei näy tuttua pajatsoa tai jokeripokeria. Täällä pelataan sellaisia koneita kuin Santa’s Special tai Atlantis. Tekstit ovat englanniksi.
Aivan kuin olisi eksynyt ulkomaille.
Osa panoksista huimaa päätä. Kasinolla näkee kahdenkymmenen euron seteleillä toimivia pelikoneita ja black jack -pöydän, jossa maksimipanoksena on tuhat euroa. Suuret panokset mahdollistavat paremmat voittokertoimet. Ravintoloiden pelipöydissä ruletin voitto voi olla 30-kertainen, täällä se nousee 35-kertaiseksi.
Vaikka kasino houkuttelee innokkaimpia pelaajia, pikkurahallakin pääsee mukaan. Ruletin vähimmäispanos on kaksi euroa. Sisään pääsee arkisesti siisteissä farkuissa ja t-paidassa.
”Ihanneasiakkaamme ovat kerran vuodessa virkistäytymään tulevat tavalliset kansalaiset, eivät himopelaajat”, kertoo Grand Casinon markkinointikoordinaattori Suvi Pailokari.
Kasinon osuus RAY:n liikevaihdosta on vain kolme prosenttia, mutta yhdistyksen julkisuuskuvalle paikka on tärkeä. Tässä on sitä glamouria, jota uhkapeleihin yhdistetään. Tätäkö siis löytyisi joka kadunkulmasta, jos pelaaminen vapautettaisiin?
Tuskinpa sentään. Suomi on pieni maa, ja suuri kasino tarvitsee kannattaakseen suuret määrät asiakkaita. Kasinon ulkopuolisissa ravintolapeleissä kertoimet ovat selvästi kasinoa huonompia.
Tunnetuin esimerkki tästä on black jack. Kasinossa pelaaja saa tasatuloksella pitää rahansa. Ravintoloiden black jack -pöydissä pelaaja häviää.
Paremmilla kertoimilla ravintoloiden pelipöydät eivät kannattaisi.
Jos uhkapelit vapautuisivat, olisi luvassa varmasti uusia pelikoneita, mutta tuskin kovin montaa kasinoa. Vedonlyönnin kertoimet parantuisivat, mikä johtaisi todennäköisesti pelaamisen volyymin kasvuun. Tästä huolimatta valtiovallan kirstuun kolahtaisi yhä pienempi osa voitoista.
Monet epäilevät, että jos uhkapelejä myytäisiin kuin kännykkäliittymiä, myös haitat kasvaisivat.
”Jos nykytilannetta vertaa aggressiivisesti kilpailtuihin vapaisiin markkinoihin, on selvää, että nykyjärjestelmä on laajasti ottaen parempi, toteaa Peluuri-palvelun projektipäällikkö Tapio Jaakkola.
Nykytilanne ei silti vaikuta kestävältä, huomauttaa professori Ojanen.
”Ellei lainsäädäntöä kumoa unioni, rajat ylittävä tekniikka tekee siitä vanhentunutta. Se aika, jona näitä voidaan säätää kansallisella tai edes EU:n tasolla, on kohta ohi.”
Osittain tästä on jo näyttöä. Koska korttipeleistä vastaava RAY ei ole vienyt pelejään verkkoon, pokeria saa pelata Suomessa rahasta ainoastaan kasinon kolmessa pokeripöydässä.
Tämä on luonut markkinaraon, johon ulkomaiset verkkopelien tarjoajat ovat iskeneet. Toisia pelaajia vastaan verkossa pelattava pokeri on esimerkiksi Ladbrokesin suosituin palvelu.
Vaikka arpajaislaki kieltää ulkomaisten pelien markkinoinnin, se ei kiellä niiden pelaamista.
Toistaiseksi peli suomalaisten veikkaus- ja kasinoeuroista on kesken. Ensimmäiset erät ovat menneet kotimaisille toimijoille, mutta monopolin vastustajat nokittavat varmasti kaikissa oikeusasteissa. Verkkopelien suosio voi muuttaa tilannetta hyvinkin nopeasti.
Varmaa on vain, että peli jatkuu.
Hevonen voittaa aina
Europen Final Countdown kajahtaa soimaan. Lähtöön on alle minuutti. Tuhatkunta silmäparia seuraa lähtöauton taakse ryhmittyviä hevosia Vermon raviradalla Espoossa.
Nyt on tosi kyseessä. Ensimmäiset kolme lähtöä menivät lämmittelystä, mutta neljäs on jo osa keskiviikon kohokohtaa, V5-kierrosta.
Hevoset kiihdyttävät ja ampaisevat matkaan. Rata kierretään kaksi kertaa. Voittajat tuulettavat, häviäjät tuhahtelevat. Mutta vain hetken. Täytyy käydä laittamassa seuraava peli. Seuraavaan lähtöön on enää 13 minuuttia.
Raviurheiluun keskittynyt Fintoto on selvästi pienin Suomen kolmesta rahapeliyhteisöstä. Silti ravipelejäkin pelataan noin 200 miljoonalla eurolla vuodessa. Jossain Suomen 43 raviradasta on ravit joka päivä jouluaattoa ja joulupäivää lukuun ottamatta. Vaikka raviratojen kävijämäärät eivät huimaa päätä, nuppilukujen tuijottaminen antaa väärän kuvan kiinnostuksesta, Fintoton omistavan Hippos ry:n tiedotuspäällikkö Jukka Niskanen selittää.
”Suurin osa raveja seuraavista katsoo niitä Totoline-pisteissä, Urheilukanavalta ja internetissä. Radalla on vain murto-osa kiinnostuneista.”
Raviurheilua leimaa vahva yhteisöllisyys. Veikkaus ja RAY ovat koko kansan yhtiöitä. Hevospeleillä on sen sijaan oma pelaajakuntansa. Yhteisöllisyys näkyy myös voittojen jaossa. Valtaosa rahoista päätyy suomalaiselle hevoskulttuurille.
Valtaosa Vermoon tulleista on tiiviisti lähtöluetteloita tiiraavia keski-ikäisiä miehiä. Sekaan mahtuu myös lapsiperheitä, näköalaravintolassa 18 euron ankanrintaa popsivia liikemiesseurueita ja radan aitaan nojailevia hevostyttöjä.
Pääosassa ovat ravit tosissaan ottavat totoharrastajat. Täällä voittoa ei ratkaise pelkkä onni; pelaajan tiedoillakin on merkitystä.
Helppoa voittaminen ei ole, kertoo 30 vuotta raveja kiertänyt Olli Kirjavainen.
”Vielä parikymmentä vuotta sitten pelaamisella saattoi tienata ihan mukavastikin, jos jaksoi kiertää ja pysyä ajan tasalla. Tänä päivänä hevosia on paljon enemmän, ja vihjepalvelut tasoittavat eroja antamalla uusimmat tiedot kaikkien ulottuville.”
Kirjavainen kertoo pelaavansa nykyään 50-100 euroa illassa ja saavansa omansa suurin piirtein takaisin.
”Onneksi en ryhtynyt aikoinaan ammattilaiseksi, vaikka kyllä se mielessä kävikin.”
Juha Merimaa
kuvat Olli Karttunen
