29. lokakuuta 2004
Teksti:

Heräsin 17-vuotiaana ranskalaisessa yöjunassa siihen, että vieras poika oli varastamassa kameraa laukustani. Yllättäen varas alkoi flirttailla. Poika oli sekaisin ja hänellä oli veitsi. Jotta mitään ikävää ei tapahtuisi, yritin kätkeä pelkoni ja jutella niin kuin kenelle tahansa. Samalla pojan ystävä varasti muiden matkustajien tavarat.
    Seuratessani uutisia suomalaiselle palvelimelle päätyneen tshetsheenikapinallisten internetsivuston sulkemisesta Supon ja ”korkean tahon” aloitteesta hermostuin.
    Venäjän ulkoministeri Sergei Lavrov on kertonut maansa lähettäneen Suomeen tiedotteen, jonka mukaan viranomaisten ”toivotaan ymmärtävän, että on luvatonta tarjota terroristeille tiedotuskanavia”. Suomen ulkoministeri Erkki Tuomioja taas kirjoittaa nettisivuillaan: ”Jos Venäjältä olisi reagoitu sivuihin, olisi se ollut täysin perusteltua ja ymmärrettävää. Sitä Venäjän ei kuitenkaan tarvinnut tehdä, ennen kuin sivut sulkeutuivat.”
    Häh? Onko Tuomioja piipahtanut Irakin entisen informaatioministerin opissa?

IT-yrittäjä Mikael Storsjö on nyt päättänyt avata Kavkaz Center -sivuston uudelleen. Storsjö myöntää, että osa sivujen sisällöstä liikkuu ”harmaalla vyöhykkeellä.” Tuomiojan mielestä sivujen itsemurhapommittajia sympatisoivaa aineistoa ei voi hyväksyä edes sananvapauden nimissä. Sivusto on raportoinut koko historiansa ajan myös Venäjän armeijan väkivallasta tshetsheenisiviilejä kohtaan. Teloitukset, kidutukset ja raiskaukset liikkuvat paljon harmaata tummemmalla vyöhykkeellä. Niitä Suomen poliittinen johto ei ole yhtä tomerasti tuominnut.
    Venäläinen toimittaja Anna Politkovskaja vertaa uudessa kirjassaan presidentti Putinia Staliniin. Putin eliminoi vastustajansa samaan tapaan kuin Stalin ja esiintyy julkisuudessa samoin kuin tämä: kansan isänä ja lasten ystävänä. Eikä kukaan saa puhua Tshetshenian sodassa kuolleista lapsista.
    Politkovskajan mielestä muun maailman pitäisi kohdella Putinia samalla tavalla kuin Valko-Venäjän itsevaltaista presidenttiä Aljaksandr Lukashenkaa, sulkea tämä ulkopuolelle. Mutta omaan ”terrorisminvastaiseen sotaansa” sotkeutunut George W. Bush on Putinin parhaita kavereita, ja imperiumiinsa sotkeutunut Silvio Berlusconi näyttää vallan rakastuneen tähän. Myös Suomen poliittiset johtajat kohtelevat Putinia, samoin kuin Bushia ja Berlusconia, niin kuin nämä olisivat keitä tahansa asiallisia poliitikkoja.
    Lukiessani keskustelua Kavkaz Centeristä muistin ranskalaisen junan ja varkaan. Tietenkin. Suomen ulkopolitiikka toimii samalla logiikalla kuin minä toimin sinä yönä. Vahvoille sekopäille on viisainta olla kiltti. Ei uskalla ryppyillä, vaikka vieressä nukkuvat joutuisivat kärsimään. Ettei käy entistä köpelömmin.
    Myöhemmin olen tosin miettinyt, että olisi sittenkin pitänyt huutaa ja herättää muut.

Elina Hirvonen
ehirvo@welho.com

Kirjoittaja on toimittaja ja Taideteollisen korkeakoulun dokumenttielokuvaopiskelija.