29. lokakuuta 2004
Teksti:

Syksyn mittaan yliopiston neljän kampuksen ilmoitustauluille ilmestyi outoja ilmoituksia. Tutkintotukipalvelu Laudaturiksi esittäytyvä yritys tarjosi kohtuukorvauksella kaikkea mahdollista apua opintosuoritusten kanssa – myös valmiita lopputöitä.
    Töiden tilaajille luvattiin ehdoton luottamuksellisuus ja arvosanaksi vähintään lubenter – tai rahat takaisin.
    Todellisuudessa Laudaturia ei ole olemassa. Ilmoitusten takana oli Ylioppilaslehti, joka pyrki selvittämään yliopisto-opiskelijoiden halukkuutta vilunkiin.
    Tästä tentistä ylioppilaat selvisivät puhtain paperein. Kahden kuukauden toimintansa aikana Laudatur ei saanut ensimmäistäkään yhteydenottoa.

Kaikki muut testit eivät kerro yhtä hyvää kieltä. Yleisradion Verkkoyhteys-ohjelma teki syyskuussa selvityksen Helsingin, Turun ja Tampereen yliopistoissa tehdystä opintovilpistä. Siinä 21 prosenttia vastaajista kertoi huijanneensa opintosuorituksissaan.
    Tyypillisin huijaus on plagiointi. Esseitä tai muita suorituksia kopioidaan kavereilta tai haetaan netistä. Useimmin oli matkittu ideoita tai tyyliä. Suoranaista leikkaa-liimaa -tekniikkaa tunnusti käyttäneensä reilu kolmannes vilppiin langenneista.
    Tutkimuksen mukaan keskeisin perustelu huijaukselle on tarkastajien piittaamattomuus.
    ”Eräät opettajat eivät viitsi antaa kunnolla palautetta, tai edes lukea esseitä kunnolla”, valitti nimetön vastaaja.
    ”Kiinnostus vilppiin kasvaa heti, kun huomaa, ettei opettajaakaan kiinnosta.”

Kenelläkään ei ole
tarkkaa kuvaa siitä, paljonko Helsingin yliopistossa tehdään vilppiä. Osa huijaajista ei jää kiinni, ja käryistäkin suurin osa sovitaan laitoksilla.
    Helsingin yliopiston tutkintolautakunnan puheenjohtaja, siviilioikeuden professori Jarno Tepora, kertoo harjoitusseminaarissa muutama vuosi sitten sattuneesta tapauksesta.
    ”Erään naispuolisen osanottajan graduesitelmä oli oudon ulkokohtainen. Aivan kuin hän ei olisi tuntenut omaa materiaaliaan juuri lainkaan.”
    Hieman myöhemmin opiskelija tulikin tunnustamaan, ettei ollut tehnyt työtään itse, vaan kopioinut muualta. Tapaus sovittiin, kun opiskelija veti työnsä pois ja teki myöhemmin oman työn.
    Jos sopua ei synny laitoksella, huijausepäilyt siirretään tiedekuntaneuvoston käsiteltäväksi. Sieltä hankalimmat tapaukset voivat päätyä aina rehtorille asti.
    Yliopiston lakimies Teija Halmevaara muistaa kuluneiden viiden vuoden ajalta kaksi tällaista tapausta. Niistä toinen koski lunttaamista tentissä, mistä rehtori antoi kirjallisen huomautuksen.
    Vakavammassa tapauksessa kemian laitoksen jatko-opiskelijan todettiin plagioineen graduaan siinä määrin, että se hylättiin. Internet helpottaa huijauksia.
    ”Niin kauan kuin esseet tehdään suomeksi, niiden alkuperän selvittäminen ei ole vaikeaa. Englanninkielisen materiaalin kohdalla tilanne on vaikeampi”, Tepora sanoo.
    Yliopisto on hankkimassa oikeuksia massiiviseen plagiaattitietokantaan. Sen avulla tarkastajat voivat selvittää tekstin yksittäisten virkkeiden todellisen alkuperän. Onko huijaaminen niin suuri ongelma, että tietokanta on tarpeen?
    ”Ylioppilaslehden koekin osoitti, että lopputöiden väärentämisessä on kyse marginaali- ilmiöstä. Mutta jokainen tapaus on liikaa”, Tepora vastaa.

Juha Merimaa