Tervetuloa blogstaniin

Maanantai 30.8. klo 13.06

Weblog. Suomeksi verkkoloki, lyhyesti blogi. Verkkosivu, jolle päivitetään kronologisesti tekstejä, kuvia ja linkkejä ajankohtaisista asioista.
    Onhan niitä nähty. Moni muistaa Anneli Jäätteenmäen verkkopäiväkirjan lainaukset salaisista Irak-dokumenteista tai Rosa Meriläisen kirjoitukset hallintovaliokunnasta koirankakkavaliokuntana.
    Julkkisten tilitykset ovat kuitenkin vain jäävuoren huippu. Suurin osa blogien rustaajista on tavallisia tallustajia.
    Bloggaaminen on alettu ottaa maailmalla vakavasti niin hyvässä kuin pahassa. Demokraatit ja republikaanit hyväksyivät viime kuussa pidettyihin puoluekokouksiinsa tunnetuimpia bloggaajia ensimmäisen kerran lehdistön edustajina. Ateenassa Kansainvälinen olympiakomitea kielsi osallistuvia urheilijoita bloggaamasta kisakylästä.
    Mistä tässä oikein on kyse?

Maanantai 30.8. klo 15.48

Onneksi on Google.
    Muutamalla klikkauksella päädyn Myrsky. net:iin. Sieltä opin, että maailman ensimmäinen www-sivu vuodelta 1992 oli itse asiassa verkkoloki, jolla kerrottiin www-verkon kehitystyöstä.
    Parin linkin jälkeen löytyy Unessa.net: in pohdinta weblogin ja verkkopäiväkirjan eroista. Blogia on helpompi päivittää ja se voi sisältää linkkejä tai lukijoiden kommentteja, jotka eivät kuulu perinteiseen päiväkirjaan.
    Se ei tietenkään tarkoita, etteikö joku blogi voisi olla verkkopäiväkirja.
    Bloggaamista verkkosivuilla pohtineet sanovat bloggaamisen antavan mahdollisuuksia ilmaista ajatuksia itselle sopivalla tavalla. Mikä blogeissa viehättää, jää kuitenkin hämäräksi.
    Täytyy jalkautua pois netistä selvittämään asiaa.

Tiistai 31.8. klo 10.03

Bloggaaja SaraG avaa minimalistisen karusti sisustetun opiskelijakämppänsä oven Kampissa. Toisen vuoden sosiologian opiskelija Sara Gilbert toivottaa tervetulleeksi avaraan yksiöönsä. Asuntoa hallitsee kirjoituspöytä, jolla lepää viereistä matkatelevisiota suurempi tietokoneruutu.
    ”Tuollainen vanha ja ruma”, Gilbert toteaa anteeksipyytävästi.
    Aikaisemmin SaraG kirjoitti tarinoitaan peiton alla, kannettava tietokone mukana vuoteessa.
    ”Läppäri sai skumppasuihkun eikä toipunut siitä.”
    Takaiskusta huolimatta suurin osa Gilbertin vapaa-ajasta kuluu tietokoneen ääressä. Irc-nimisessä chatissa, muiden blogeja lukiessa ja omaa blogia kirjoittaessa.
    SaraG syntyi halusta tehdä jotain irc-keskusteluja pysyvämpää. Jotain, mitä voisi itse tarjota muille. Aikaisemmin hän piti omia kotisivuja, mutta nyt ne ovat jääneet blogin jalkoihin. Kävijöitä Gilbertin sivuilla on päivittäin noin kolmekymmentä.
    ”Tiedä sitten, ketkä tätä lukevat”, Gilbert sanoo ja kurtistaa kulmiaan.
    Aiheiltaan SaraG muistuttaa päiväkirjaa. Kirjoittaja valittaa hammassärkyä, kertoo siivoamisesta ja pelkää tv-luvan tarkastajaa.
    Merkintöjä rytmittävät sunnuntailistat, joissa käydään synnintunnustuksina läpi mitä edellisellä viikolla tulikaan tehtyä. Alkoholiannoksia 0. Baari-iltoja 0. Hurjastelua Linnanmäellä 1. Elämä on ihanaa -fiiliksiä 10.
    ”Sunnuntailista ei kyllä ole minun ajatukseni”, Gilbert huomauttaa. Hän varasti sen Skitso-Jannelta, joka lanseerasi Bridget Jonesin päiväkirjoista tutun idean omassa blogissaan.
    Sunnuntailistoja tekevät nykyisin kaikki.

Tiistai 31.8. klo 10.12

Olen löytänyt netistä Blogistanin keskipisteen. Sillä nimellä tunnetaan suomalainen nurkkaus blogsphereksi kutsutusta internetin blogimerestä.
    Tarkalleen ottaen keskipiste on pinseri.com. Sivustolta löytyy yksi Suomen luetuimmista blogeista ja linkit lähes kaikkiin kotimaisiin blogeihin. Jos etsii jotain Blogistanista, se löytyy täältä.
    Erityisen suosittu on Suomi-blogien ranking- lista, joka panee suosituimmuusjärjestykseen kotimaiset blogit.
    Mitä kärjestä sitten löytyy? Ykkösenä killuu Kysyn Vaan -niminen blogi, jonka sisältö on ilmeisesti jonkinlaista huumoria. ”Onko torstai nimetty Kauniiden ja rohkeiden Thornen mukaan?” blogissa pohditaan.
    Listan kakkosena on Pinseri itse. Se on hyvin kuvaava esimerkki blogien sisällöstä – viimeisimmät kirjoitukset käsittelevät television tulevaisuutta, taidenäyttelyä ja verkosta löytyvää Sormusten herran käännöstä Pohjanmaan murteelle.
    Selvää nörttikamaa.
    Sama linja jatkuu muualla kärjessä. Skitso- Janne tarinoi vanhoista elokuvista, Twisted Sisteristä ja uudesta Macintoshista. Benrope pohtii Suomen nuorison tilaa ja omaa lorvikatarriaan. Hassuja Heräämisiä käy läpi taisteluaan kaapin oven kanssa. Kärjen ruodusta poikkeaa vain Mitvit sanaleikkeineen YK:n pääkipusihteeri Dagen Efterskjöldistä.
    Blogeja on liikaa. On Vatsarintaliikettä, Miekkakalaa ja perin proosallinen Käymälä. Niitä lukemalla ei tule selvää jälkeä kuin allekirjoittaneesta. Siispä soittelemaan ja meilailemaan haastattelupyyntöjä.

Keskiviikko 1.9 klo 10.56

Maan luetuimman blogin Kysyn Vaanin tekijä lähetti lyhyen vastauksen, jonka mukaan häntä ei kiinnosta julkisuus, eikä hän halua selittää kirjoituksiaan.
    Onneksi toinen vastaus on myönteisempi. Kirjoituksissaan blogit lehdistöön rinnastanut, Kalamuki.net:in pitäjä Mikko Kekki vastaa mielellään. Puhelinhaastattelu ei käy, koska Kekin syy pitää blogia pitoon on viha puhelimia kohtaan. Mutta onnistuuhan tuo sähköpostillakin.
    Kekki kertoo olevansa keski-ikää lähestyvä puolinörttiyrittäjä. Kalamukia hän on pitänyt vuoden alusta, mutta blogiviritelmiä hänellä oli jo ennen kuin koko blogisanasta oli vielä kuultukaan.
    Kalamukin vajaalle kolmellesadalle päivittäiselle lukijalle hän tarjoilee näkemyksiään ”kaikesta mahdollisesta, tosin viime aikoina etupäässä nörttiaiheista.”
    Periaatteena hänellä on tarjota jotain omaa, eikä vain muiden kommentointia.
    ”Bloggaaminen on kommunikaatiota. Joskus joku kommentoi juttuja. Joskus jostain bongauksesta on jollekulle toiselle hyötyä. Joskus minulle on hyötyä jonkun toisen bongauksesta. Fiksumpi selittäisi tätä ajatuksen lahjataloutena”

Torstai 2.9 klo 12.38

Vähän yllättäen selviää, että yliopistojen blogivaltikkaa kantaa Helsingin yliopiston valtiotieteellinen tiedekunta.
    Sen verkko-opetuksen asiantuntija Jere Majava on kirjoittanut tiedekunnalle oman blogiohjelman. Se on maan ensimmäinen tieteellisen yhteisön blogiohjelma.
    Majava koekäytti ohjelmaa keväällä vetämällään verkkoviestinnän tutkimuskurssilla, jolla kaikkien osallistujien täytyi tehdä omat blogit. Nyt tiedekunnan palvelimelle on syntynyt jo oma tusinan blogin yhteisö, johon muun muassa SaraG kuuluu.
    Yksi näistä blogeista on Majavan oma Työnimi. Sitä hän pitää nimenomaan verkkolokina, siis lokikirjana siitä missä on tullut surffattua.
    ”Minulle blogi on työväline ja muistin apulainen. Se on ekstraa, että se on muidenkin luettavana, ei pääpointti.”
    Työnimestä voi kuitenkin lukea myös mielipiteitä Fahrenheit 9/11-elokuvasta.
    ”No, teki mieli kirjoittaa johonkin”, Majava selittää.
    ”Weblogiin on helppo kirjoittaa ja lisätä uutta. Päivitetty blogi on aina tuore, mikä on tärkeä asia, kun miettii sitä, miksi bloggaus kiehtoo.”
    Majava näkee blogit jatkumona vuosien takaiseen kotisivumuotiin.
    ”Kotisivujen ongelma oli siinä, että kun ne kerran sai valmiiksi, ne jämähtivät paikoilleen. Blogi on kuin kotisivu, joka ei valmistu koskaan.”

Torstai 2.9. klo 13.45

Lisää viisautta pitää edelleen hakea valtsikasta. Yliopistonlehtori Mikko Villin mukaan blogit muistuttavat webin alkuaikojen historiaa.
    ”Aivan alussa www oli luonteeltaan horisontaalinen: käyttäjät tuottivat materiaalin itse”, hän sanoo.
    Nykyisin keskeisimmät sisällöt on jo tehty ammattimaisesti, ja käyttäjät ovat jääneet pelkiksi lukijoiksi. Blogit ja levy-yhtiöiden vihaamat vertaisverkot ovat kuitenkin alkaneet rikkoa tätä rakennetta.
    ”Verkkoa käyttää miljoonia ihmisiä, joilla on yhteensä älyä enemmän kuin voi ymmärtää. On selvää, että jos yhä suuremmat joukot alkavat tuottaa sisältöjä, se tarjoaa valtavia mahdollisuuksia”, Mikko Villi sanoo.
    Mutta ovatko bloggerit toimittajia?
    ”Kysymykseen on mahdotonta vastata määrittelemättä ensin, mitä journalismi pohjimmiltaan on. Toimittaja ei ole mikään suojattu ammattinimike, vaan kuka tahansa voi käyttää sitä halutessaan.”
    ”Jotkut bloggerit voivat olla journalisteja, mutta pelkkä bloggaus itsessään ei tee kenestäkään journalistia.”
    Blogit kyllä mahdollistavat kansalaisjournalismin. Tasokkaimmat yhdysvaltalaisblogit ovat selkeän poliittisia ja pyrkivät uutismaiseen kerrontaan.
    Saman kolikon toinen puoli tuli esiin olympiakomitean bloggauskiellossa kisakylästä. Mediarahoistaan tarkka olympiakomitea yritti ilmeisesti estää urheilijoita antamasta sisäpiirin tietoa virallisten kanavien ohi.
    Virallisena syynä mainittiin myös halu pitää journalistit ja urheilijat erillään.
    ”Kiellossa näkyy selvästi perinteinen jako uutisoijiin ja uutisoinnin kohteisiin. Tulevaisuudessa on mielenkiintoista nähdä, miten kehitys vaikuttaas tähän jakoon”, Villi pohtii.

Torstai 2.9. klo 16.45

Maailmalla blogeilla on todella merkitystä. Kuuluisin esimerkki on vihreän presidenttiehdokkaan Ralf Naderin blogi. Se oli Naderin kampanjan tukijalka viime presidentinvaaleissa.
    Bloggaamalla voi myös rikastua. Silicon Valleyn tapahtumista bloggaava toimittaja Rafat Ali pääsee sponsorisopimuksilla ja mainostuloilla oman ilmoituksensa mukaan 65 000 euron vuosituloihin.
    Vuodesta 1994 blogannut Justin Hall on saanut bloginsa avulla kirjoituksiaan sellaisissa lehdissä kuin Rolling Stone ja New York Times.
    Suurten kustantamojen kustannustoimittajat lukevat blogeja metsästäen tulevia hittikirjailijoita.
    Eikä kuume ole ainakaan laskemaan päin. Nokia on jo esitellyt prototyyppejä puhelimista, joilla blogeja voi päivittää kuvin, äänin ja tekstein mistä päin maailmaa tahansa.

Perjantai 3.9. klo 15.57

Entä Suomessa? Kysytään Blogistanin suosituimman sivun Pinseri.com:in perustajalta Sami Köykältä.
    ”Ei suomalaisissa blogeissa raha liiku ainakaan vielä”, Köykkä toteaa.
    ”Digicamera taitaa olla ainoa, jossa on edes mainoksia.”
    Toistaiseksi Suomen blogikulttuuria ovat leimanneet harrastuneisuus ja vahva yhteisöllisyys, joista paras esimerkki on Pinseri itse. Köykkä pitää sivustoa vaimonsa Riitta Santala-Köykän kanssa. Pinserillä on päivässä noin 3 600 lukijaa.
    ”Pinserin kehittäminen on yhteinen harrastus. On hauskaa olla tukemassa syntyvää yhteisöä”, konseptisuunnittelijana toimiva Köykkä kertoo.
    Ei ehkä ole pelkkää sattumaa, että Blogistan on kasvanut hurjalla nopeudella nimenomaan Pinserin olemassaolon aikana.
    ”On ollut jännittävää huomata, että vaikka kasvu on ollut hurjaa, on koko touhu pysynyt kuitenkin sangen yhteisöllisenä. Kaikki tuntuvat yhä tuntevan kaikki”, Köykkä sanoo.
    Tuntemisessa on kuitenkin erikoisetkin puolensa. Blogia ei ole sidottu paikkaan, ja innokkaimmat keskustelijat voivat asua tyystin eri puolilla maata.
    Lisäksi moni esiintyy verkossa vain nimimerkillä, ja todellinen henkilöllisyys jää arvailun varaan.
    Silta verkkotuttavuudesta tuttavuudeksi voi olla pitkä.
    Tämän huomasi myös Sara Gilbert. Kun helsinkiläiset bloggaajat järjestivät tapaamisen, SaraG jäi kotiin.
    ”En minä kuitenkaan ketään heistä oikeasti tunne”.

Kuusi blogia kunnallisvaaleihin

Suomalainen blogikultuuri elää ja kasvaa kaiken aikaa, mutta poliittinen bloggaaminen puuttuu lähes tyystin. Kun maailmalla bloggarit ottavat rohkeasti kantaa, vaikuttavat Suomen suosituimmat blogit korostetun epäpoliittisilta.
Ylioppilaslehti kutsui kuusi Helsingin kaupunginvaltuustoon pyrkivää opiskelijaa pitämään omia blogejaan ennen vaaleja. Kukin kirjoittaja vastaa itse bloginsa sisällöstä ja päivityksestä. Ylioppilaslehti seuraa kirjoittelua blogipalstalla ennen lokakuisia vaaleja.

Bloginpitäjät ovat:

Alina Belskaya (kok.)
Belskaya on Valko-Venäjältä kotoisin oleva poliittisen historian opiskelija. Blogissaan hän pyrkii nostamaan näkyviin Helsingin monikulttuurisuutta.

Marina Brunberg (r.)
Brunberg on 23-vuotias graduaan tekevä valtio-opin opiskelija. Blogissaan hän pyrkii tekemään lyhyitä keskustelunavauksia ja kirjoittamaan asioista, joita hän aikoo ajaa. Brunberg lupaa myös vastata blogiinsa tehtyihin kommentteihin 12 tunnin sisällä.

Jehki Härkönen (vihr.)
Härkönen on teatteritieteen opiskelija ja vihreiden nuorten ja opiskelijoiden liiton varapuheenjohtaja. Härkönen lupaa bloginsa olevan poliittinen ja käsittelevän ajankohtaisia aiheita ”ilman kauhean selkeää logiikkaa”.

Rebecca Kadoch (kesk.)
Kadoch on 25-vuotias sosiaaliasioista kiinnostunut oikeustieteen opiskelija. Hän aikoo seurata blogissaan kampanjansa etenemistä ja kirjoittaa ennen muuta sosiaali- ja terveyskysymyksistä. Hän aikoo höystää kirjoituksiaan myös kuvin.

Mikko Kivipelto (sd.)
Kivipelto on 23-vuotias poliittisen historian opiskelija. Hänen bloginsa merkinnät vaihtelevat yleisestä yhteiskuntaelämästä kulttuuriin ja jokapäiväisiin tapahtumiin.

Alina Mänttäri (vas.)
Mänttäri on 21-vuotias helsinkiläinen taiteiden tutkimuksen opiskelija. Hän aikoo blogata omista tunnoistaan vaalien alla ja käyttää blogia työkaluna vaaliteemojensa tarkastelussa.