”Juhannusviikolla avattiin ruumiita, mutta muuten on menty muiden tahdissa”, lääkäriksi muuntokoulutettava Sami Savela tiivistää ensimmäisen opiskeluvuotensa. Patologian kurssille hän ja muut muuntokoulutettavat ehtivät vasta loma-aikana, vaikka muut lääkiksen fuksit suorittivat kurssin jo alkusyksyllä.
Savela, 30, Jari Liimatainen, 41, ja Tiina Peschek, 26, aloittivat viime syksynä Suomen ensimmäisen muuntokoulutuksen lääkäreiksi Turun yliopistossa. Kaikki kolme olivat työskennelleet vuosia sairaanhoitajana.
”Sairaanhoitajan työssä alkoivat kiinnostaa enemmän ne asiat, jotka kuuluivat lääkärille”, Liimatainen muistelee. Palkan nouseminen ei ollut pääsyy lääkäriksi hakeutumiseen, etenkin kun seuraavat viisi vuotta pitää elää opintorahan varassa.
”Mukavampaa se olisi sairaanhoitajan palkalla elellä”, yhden lapsen isä Liimatainen sanoo.
Savela ja Peschek olivat aiemminkin hakeneet lääketieteelliseen, mutta eivät olleet päässeet. Muuntokoulutus tarjosi uuden väylän. Turun yliopisto ja opetusministeriö sopivat vuonna 2003, että lääketieteellinen tiedekunta kouluttaa terveydenhuollon ammattilaisista lääkäreitä.
Viime vuonna koulutukseen valittiin 25 henkeä. Valituissa oli sairaanhoitajien lisäksi fysioterapeutteja, kätilöitä ja terveydenhoitajia. Reilu enemmistö oli naisia.
Muuntokoulutettavat opiskelevat lääkäriksi yhdessä muiden lääketieteen lisensiaattitutkintoa suorittavien kanssa. 240 opintoviikon tutkin- to vie yleensä kuusi vuotta. Muuntokoulutuksen pituus määräytyy aiemman osaamisen ja henkilökohtaisen opintosuunnitelman mukaan.
Todellisuudessa ajatus – tai pelko – pikalääkäreistä ei toteudu. Savela, Liimatainen ja Peschek aikovat valmistua muun kurssin tavoin vuonna 2009.
”Puoli vuotta saatan saada puristettua kuudesta vuodesta”, Peschek kaavailee.
Aiemmista alan opinnoista tai osaamisesta ei juuri saa hyvitystä, vaikka kaikilla ohjelmaan valituilla on terveydenhuoltoalan tutkinto ja vähintään kolme vuotta työkokemusta.
Savela saa korvattua vain reilut 15 opintoviikkoa. Haastatellut muuntokoulutettavat ovat varovaisia vastatessaan kysymykseen, pitäisikö aiempien tietojen olla suuremmaksi hyödyksi.
”Meillä on sen verran erilaiset taustat, että olisi vaikea selvittää, mitä kukin osaa. Parempi tehdä niin paljon kuin voi, ettei tarvitse kuulla puheita helpommalla pääsemisestä”, Savela sanoo.
Muuntokoulutusta vastustettiin Turussa paikoin kiivaasti, myös opiskelijajärjestössä. Pelättiin, että uudet opiskelijat toisivat lisää työtä ja veisivät tilaa tuomatta lisää rahaa. Enää arvostelua ei kuulu.
”Jos joillakin opettajilla on meistä negatiivisia ajatuksia, hyvin ovat mölyt mahassaan pitäneet” Savela kuittaa.
Sairaanhoitajan ammattiin liitetään pyyteettömyys. Lääkärit ovat puolestaan kunnostautuneet kovilla palkkavaatimuksilla ja haluttomuudella lähteä töihin syrjäseutujen terveyskeskuksiin. Kaupataanko muuntokoulutettaville töitä, jotka eivät kelpaa muille lääkäreille?
”Me emme ole mikään terveyskeskuspalvelujen pelastusryhmä”, Liimatainen tyrmää.
Muuntokoulutuksesta on silti toivottu apua terveyskeskusten lääkäripulaan. Se on silti edelleen kokeilu, jonka merkitys on suurin niille, jotka saavat uuden ammatin. Tänä syksynä lääketieteellisen pääsyvaatimukset täytti vain yksitoista hakijaa, vaikka paikkoja oli kaksikymmentäviisi.
Aki Asola
kuva Saara Kankaanrinta
