”Mustat on tyhmiä!” ”Tyhmät on köyhiä!” ”Ei noin saa sanoa!” ”Saapas!” ”Ei saa, kerta kohta meillä kärsii imago!”
Suomen kesän kuumin keskustelu Afrikan köyhyydestä kulki suunnilleen näin. Myös Afrikassa, siellä tyhmien maanosassa, keskusteltiin samasta aiheesta.
Afrikan köyhyys on pahentunut 43 prosenttia kymmenessä vuodessa. 300 miljoonaa afrikkalaista elää köyhyysrajan alapuolella. Suurin osa heistä on naisia ja tyttöjä.
YK:n tavoite on äärimmäisessä köyhyydessä elävien ihmisten määrän puolittaminen vuoteen 2015 mennessä. Tätä menoa tavoite ei toteudu Saharan eteläpuolisessa Afrikassa koskaan.
Ei näin pitänyt käydä. Ei ainakaan nyt. Juuri viime vuosikymmenellähän Afrikan maissa toteutettiin talouden ”rakennesopeutusohjelmia”. Niiden sisällön määräsivät valkoiset älyköt.
Älykköjen taloudenpitoon kuuluu myös leikki, jonka sääntöjä pöhköjen afrikkalaisten on joskus vaikea ymmärtää. Leikin nimi on Vapaakauppa ja se menee näin: kaikki kauppa olis niinku vapaata, ja sit kaikilla olis paremmat olot.
Idea on mukava. Mutta jostain syystä tuntuu, että valkoiset huijaavat aina.
Viimeksi Vapaakauppaa leikittiin Genevessä heinäkuun lopussa. Ajatus oli sama kuin ennenkin: et kaikki niinku vapauttais kauppaa.
Mutta valkoiset eivät taaskaan leikkineet tosissaan. Vai miten muuten on mahdollista, että leikin päätteeksi amerikkalaiset puuvillafarmarit nauttivat päivässä 8,8 miljoonaa euroa tukea samalla, kun hintojen keinotekoinen polkeminen vie pelkästään Länsi-Afrikassa kymmeneltä miljoonalta viljelijältä mahdollisuuden tulla toimeen? Tukisumma on suurempi kuin monien Afrikan maiden bruttokansantuote ja kolme kertaa niin suuri kuin Yhdysvaltain Afrikkaan maksama kehitysapu.
Geneven leikkiä on sanottu ”historialliseksi”. Niin se olikin. Siinä mielessä, että historia toisti itseään. Niin kauan kuin Vapaakauppaa on leikitty, rikkaiden maiden kirjoittamattomat säännöt ovat menneet näin: noi dorkat ei voi meille mitään! Ne vapauttais kauppaa, me suojeltais omaamme ja käärittäis voitot.
Maailmankauppajärjestö WTO on johtanut leikkiä vuodesta 1995 lähtien. Meno on ollut yhtä reilua kuin yläasteen välitunnilla. Köyhät maat ovat vapauttaneet kauppaa ennätysnopeasti. Rikkaat ovat maanitelleet, kiristäneet, uhkailleet ja lahjoneet – ja onnistuneet suojelemaan markkinoitaan erityisesti maatalous- ja tekstiilituotteilta, jotka olisivat tärkeitä köyhien maiden viennille. Kehitysmaat ovat menettäneet tämän takia lähes 30 miljardia euroa tuloja.
Eurooppalainen lehmä saa Vapaakaupan leikkikentällä yli kaksi euroa tukea joka päivä. Ehkä alle eurolla päivässä elävien afrikkalaisten pitäisi ehdottaa, että he saisivat leikkiä Vapaakaupan sijasta Lehmää.
Elina Hirvonen
ehirvo@welho.com
Kirjoittaja on toimittaja ja Taideteollisen korkeakoulun dokumenttielokuvaopiskelija.
