17. syyskuuta 2004
Teksti:

Suomeen perustettiin vuoden alusta kuusi uutta yliopistokeskusta. Perustettiinko ne maakuntien piristysruiskeiksi, joista yliopisto ei välttämättä hyödy?
    Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan hallituksen puheenjohtaja Kaarina Huhtinen vaati avajaispuheessaan, että yliopistojen pitäisi perustaa maakuntiin haaroja vain silloin, kun se on yliopiston ja tieteen edun mukaista. Huhtinen arvosteli puheessaan ”sellaisia filiaaleja ja koulutusohjelmia, joiden ainoa peruste tuntuu olevan usko siihen, että yliopistokoulutus nostaa alueen imagon ja kehityksen nousuun.”
    Huhtinen ei halunnut yksilöidä kritiikkinsä kohteita. Maakuntahaarojen näkyvin ja tuorein esimerkki ovat kuitenkin maakuntiin vuoden alussa perutetut kuusi uutta yliopistokeskusta. Ne perustettiin Kajaaniin, Kokkolaan, Lahteen, Mikkeliin, Poriin ja Seinäjoelle eli käytännössä kaikkiin suurimpiin kaupunkeihin, joissa ei ole yliopistoa. Keskuksille osoitetaan osa yliopistojen kolmannen tehtävän eli yhteiskunnallisen vaikuttavuuden hoitoon varatusta budjetista.
    Keskusten virallisena tavoitteena on tukea alueella toimivien yliopistojen yksiköiden ja ammattikorkeakoulujen yhteistyötä. Mutta:
    ”On selvää, että yliopistokeskusten perustamisessa on lähdetty ennen muuta alueiden tarpeista”, toteaa Helsingin yliopiston yhteyspäällikkö Hellevi Majander.
    Hän lisää kuitenkin, että keskukset eivät ole Helsingin yliopiston kannalta kielteinen asia ja että myös isäntäkaupungit rahoittavat niiden toimintaa. Myös Helsingin yliopiston entinen kansleri Risto Ihamuotila on pohtinut yliopistojen käyttöä alueiden kehityksen tukemiseen.
    ”Minusta tässä on takana epärealistinen ajatus, että yliopisto toisi automaattisesti hyvää mukanaan. Toimiakseen yliopiston yksikön täytyy olla sille oikeassa ympäristössä. Toimimattomasta yksiköstä ei ole iloa kenellekään.” Hän kertoo miettineensä esimerkiksi Helsingin yliopiston ympäristöekologian laitoksen sijoittamista Lahden uuteen yliopistokeskukseen.
    ”Kyllähän se hyvin Viikkiinkin istuisi”.

Yliopistojen rehtorien muodostama neuvosto muistutti keväällä, että yliopistokeskukset eivät ole omia kokonaisuuksiaan. Niissä sijaitsevat yksiköt noudattavat emoylipistojensa linjauksia.
    Käytännössä tämä voi olla vaikeaa. Esimerkiksi Lahden yliopistokeskuksessa toimii yksiköitä Helsingin yliopistosta, Lappeenrannan teknilisestä yliopistosta, Tampereen teknillisestä yliopistosta ja Teknillisestä korkeakoulusta.

Juha Merimaa