07. toukokuuta 2004
Teksti:

Valokuva on voimakas väline. Se tekee uutisen sellaisestakin pitkään tiedetystä asiasta, josta ei muuten ole haluttu uutisoida. Nyt kyse on tietenkin kuvista, joissa amerikkalais- ja brittisotilaat kiduttavat ja pahoinpitelevät irakilaisvankeja. Kuvista, jotka kertovat meille, että Guantanamo on jo täynnä ja huvi keskittyy nyt Abu Ghraibin vankileirille.

Abu Ghraib oli yksi suurimmista ja pahamaineisimmista vankiloista Irakissa Saddam Husseinin valtakaudella. Sitä se on myös George W. Bushin valtakaudella.
    Jos vain kuva saa meidät uskomaan, niin kuvaillaan hieman. Amerikkalainen tv-kanava CBS sanoo, että sillä on hallussaan toistakymmentä kuvaa, joissa alastomat irakilaiset makaavat lattialla ja amerikkalaissotilaat hyppivät heidän päällään. Vankien iholle on kirjoitettu halventavia lauseita englanniksi ja vankeja on pakotettu sukupuoliyhteyteen. Useat kuvat kertoivat seksuaalisesta nöyryyttämisestä.
    Eräässä kuvassa on pahasti hakattu, kuollut irakilainen. Toisessa kuvassa laatikon päällä seisovan irakilaisen pään yli on vedetty huppu ja hänen käsiinsä on kytketty sähköjohdot. Miehelle on kerrottu, että jos hän horjahtaa laatikon päältä, hän saa kuolettavan sähköiskun.

Amnesty julkaisi maaliskuussa Iraq: One year on -raportin, joka ei jätä epäilystäkään siitä, etteikö Irakin ihmisoikeustilanne olisi katastrofaalinen ja sotilaiden toiminta häikäilemätöntä. Vuoden aikana Amnestyn keräämien tietojen mukaan Yhdysvaltojen ja sen liittolaisten joukot ovat syyllistyneet Irakissa jatkuvasti ihmisoikeusloukkauksiin. Useimpia vangeista on pidetty teljettyinä kuukausien ajan ilman mitään varsinaista syytettä. Heillä ei ole ollut mahdollisuutta nopeaan oikeusapuun eikä perheidensä tapaamiseen.
    Miksi havahdumme vasta, kun näemme kuvan, jossa sotilas kusee huputetun vangin päälle? Raportit siitä, kuinka irakilaisvankeja on hakattu, heitä on estetty nukkumasta, pakotettu viettämään pitkiä aikoja kivuliaissa asennoissa tai silmät sidottuina, eivät saaneet mediaa vaatimaan sotarikostuomioistuinta koolle. Pitkään tiedossa ollutta sotilaiden tekemää väkivaltaa ei ole tutkittu kunnolla, eivätkä tekijät ole joutuneet vastuuseen.

Jenkit tuntuvat tarvitsevan kuvitettua versiota Geneven sopimuksesta, jonka tarkoituksena on taata suojaa siviileille, haavoittuneille sotilaille ja sotavangeille. Geneven sopimukset ja lisäpöytäkirjat ovat sinänsä hyviä asiakirjoja, mutta niistä on viime aikoina tehty vessapaperia. Häpeällistä, että nimenomaan jenkki- ja brittisotilaat – maailman järjestäytyneimmät armeijat – eivät tunne näitä sääntöjä, tai jos tuntevatkin, eivät piittaa niistä.
    Häpeällistä on myös se, ettei Eurooppa puhalla peliä poikki. Emmekö uskalla pistää Yhdysvaltoja kuriin – vai emmekö halua? Nyt Suomi ja EU näyttävät olevan sitä mieltä, että irakilaiset – niin sotilaat kuin siviilit – saavat, mitä ansaitsevat.

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin.

Anna-Liina Kauhanen