21. toukokuuta 2004
Teksti:

”Vielä viime syksynä elämäni oli yhtä normaalia kuin kenen tahansa nuoren opiskelijan. Päivät vierähtivät tenttikirjojen ääressä ja illat harrastusten parissa tai ahkerasti töitä tehdessä. Opiskelen tradenomiksi ja harrastuksiini kuuluu tanssin lisäksi muun muassa ahkera käynti kuntosalilla sekä pyöräily ja elokuvat. Työskentelen vaatekaupassa Helsingin keskustassa ja sen lisäksi teen paljon erilaisia promo- ja tanssikeikkoja.
    Julkisuus oli minulle käsite muiden joukossa, mutta se ei kuulunut minun elämääni. Puolisen vuotta myöhemmin asiat muuttuivat – olin nimittäin ollut mukana tekemässä “tosi-teeveetä”, Miljonääri Jussi -ohjelmaa.

Englanniksi tosi-tv käännetään reality show`ksi, mikä kuvastaa mielestäni paremmin tämän tyylisiä ohjelmaformaatteja. Suurta showtahan Miljonääri-Jussikin loppujen lopuksi oli.
    Fakta on se, että tämä show syntyi ohjelman leikkaajien editointipöydällä. Ohjelmassa annettiin esimerkiksi välillä ymmärtää, että me tytöt kävimme keskenämme ”kissatappelua”. Tulimme kuitenkin kaikki toimeen keskenämme, vaikka tilanne nyt olikin mikä oli. Monet meistä pitävät edelleen yhteyttä keskenään, ja uusia ystävyyssuhteitakin on syntynyt.

Tosi-tv olisi mielestäni tosi-tv:tä vasta silloin, jos katsojille näytettäisiin 24 tuntia materiaalia reaaliajassa, leikkaamattomana. Vasta silloinhan nähtäisiin, mitä oikeasti tapahtuu ja mitä ei.
    Onkin ollut hassua huomata, miten ihmiset luulevat tuntevansa minut täysin jonkun tv-ohjelman perusteella.
    Minulle annettiin ohjelmassa lapsellisen kikattelijan rooli. Olen kyllä luonteeltani peruspositiivinen ihminen, joka haluaa nauttia elämästä ja olla murehtimatta liikaa pikkuasioita. Itselleni kuitenkin kaikkein tärkeintä on se, että läheiseni ja ystäväni tietävät, millainen ihminen oikeasti olen.

Ilmoittautuessani seikkailumielessä kisaan lähdin mukaan johonkin sellaiseen, josta minulla ei ollut minkäänlaista aikaisempaa kokemusta. Jälkeenpäin, monta kokemusta rikkaampana, olen saanut omakohtaisen kosketuksen julkisuudessa olemiseen.
    Voin sanoa, että siinä on sekä positiiviset että negatiiviset puolensa.

Kaikkein negatiivisimpana asiana kaiken kohun ja pyörityksen keskellä olen kokenut lehtikirjoittelun. Ja sitähän on riittänyt kyllästymiseen saakka.
    Toimittajat ovat tonkineet yksityiselämästäni lähes kaiken mahdollisen, vanhoista koulukavereista asuinhuoneistoni neliöihin saakka, ja menneet muutenkin mielestäni liian henkilökohtaisuuksiin. Minä itse olin vapaaehtoisesti mukana ohjelman teossa, eivät sisarukseni tai vanhempani, joten heidät olisi voitu jättää rauhaan.
    Tiesin kyllä sen, että kun kerran astuu julkisuuteen, muuttuu melkeinpä lehdistön yksityisomaisuudeksi. Vaikuttaa siltä, että lehdistö saa kirjoittaa mitä vain. Moiseen tilanteeseen joutuessaan ei voi tehdä oikein muuta kuin vain toivoa, että ihmiset eivät uskoisi ihan kaikkea lukemaansa.

Suurin kohu Miljonääri-Jussin ympärillä on jo onneksi laantunut. Ensi syksynä meitä mukanaolijoita tuskin muistaa enää kukaan. Oli kuitenkin hieno kokemus olla mukana tämänkaltaisessa jutussa. Sen ansiosta opin paljon uusia asioita sekä itsestäni että muista ihmisistä. Olen ohjelman kautta saanut uusien ystävien lisäksi mielenkiintoisia työtarjouksia, kuten uusia promokeikkoja. Olenpa saanut kokeilla myös juontajan hommia. Ja onhan minua pyydetty kolumnistiksikin!

Tuntuu vieläkin aika oudolta, kun ihmiset tunnistavat minut kadulla ja pikkutytöt juoksevat perässäni pyytämässä nimmareita: minä kun en edelleenkään pidä itseäni minään “julkkiksena”. Show`ssa mukana olo oli vain yksi opettava kokemus lisää ja elämä on jatkunut senkin jälkeen.
    Täytyy vain muistuttaa itselleen, että kaikki ei aina voi olla kivaa ja että on yritettävä nauttia jokaisesta hetkestä.
    Kerranhan tässä vain eletään!”

Phuong Bui

Kirjoittaja opiskelee tradenomiksi.