Franz-setä: Herrojen kanssa basturboimassa

T:Teksti:

Työkiireet hellittivät hetkeksi, joten vietin perjantaina tavallista pidemmän ruokatunnin. Mikä ei ollut niin hienoa kuin miltä se kuulostaa, sillä ilmaista lounasta ei ole. Ei edes ilmansuunnissa, kuten kaikki Varsinais-Suomen yöelämässä joskus liikkuneet hyvin tietävät. Venytetyn ruokatunnin hinnaksi muodostui se, että oli myös aikaa miettiä, miten perjantai-illan viettäisin.

Päätin hyljätä ajatuksen työpaikkaromanssin lämmittämisestä. Joka tapauksessa saanen nopeammin burn outin kuin naapurikäytävän Outin. Päätin kuitenkin olla pistämättä enempää puujalalla koreasti ja tehdä sen sijaan jotain ennen kuulumatonta. Lähdin yhteiskunnallisen eliitin saunaan.

Olen suhtautunut skeptisesti kyseiseen instituutioon, jossa sikariporras viettää aikaansa. En odottanut paljoa tälläkään kertaa.
    Mutta astuessani sisään ennakkoluuloni karisivat.

Eteisessä eduskunnan puhemies ärisi toimittajille, että ”siinähän kuvaatte, sauna myy!”
    Pukuhuoneessa näyttivät olevan paikalla etujärjestöihmiset. Risto E.J. Penttilä oli riisunut työsuhde-Armaninsa melkein kokonaan ja oli aatamin puvussa ja vähän Evankin. Mekin olemme konservatiiveja omassa asiassamme, luki opiskelijajärjestöpomojen aluspaidoissa.

Löylyhuoneen puolella meno oli kuumaa. Puolustusministeri ja sisäasiainministeri istuivat viereeni ja alkoivat kilvan houkutella testaamaan rantasaunojaan. En lämmennyt ja vaihdoin paikkaa. Kun savolainen poliitikko kutsuu saunomaan, niin bastuu tuppaa siirtymään vieraalle.

Löylyä lyötiin ja vihdoin vihdoin vihdottiin. Jotain tuntui puuttuvan. Äkkiä keksin. ”Anteeksi, missähän kansalaiset ovat?” kysyin.
    Hiljaisuus. Ainoastaan kiuas sihisi.
    Vihdoin joku rykäisi ja totesi: ”Mitäpä ne täällä tekisivät, saavathan ne hikoilla ihan tarpeeksi meidän päätöksiemme takia.”
    Hiljaisuus. Ainoastaan lauteiden alle sammunut rivikansanedustaja sihisi.

Sitten, yhtäkkiä, kaikki puhkesivat äänekkääseen nauruun ja alkoivat ylistää puhujaa, joka oli viisauden keksinyt.
    Aloin nauraa minäkin. Mitäpä sitä alamaisia tänne herran kukkaroon kutsumaan, niillä kun tuppaa olemaan niin tylsät nimetkin.

Kaukana oli Väinö, Riitta. Kaukana kavala maailma.

franzaillaan@yahoo.com