07. toukokuuta 2004
Teksti:

”Halusin enemmän tietoa siitä, mitä lääkärin erilaiset erikoistumisvaihtoehdot pitävät sisällään”, perustelee viidennen vuoden lääketieteen opiskelija Kaisla Joutsenniemi omaa päätöstään lähteä mukaan lääketieteellisessä tiedekunnassa alkavaan webmentorointikokeiluun.
    ”Opinto-oppaissa selvitetään kyllä, mitä eri vaihtoehdot teknisesti pitävät sisällään, mutta minä halusin saada jonkun, jolta voi kysyä, millaista työ todella on.”
    Joutsenniemi ei ole ainoa opiskelija, joka pohtii sitä, mihin opinnot oikein vievät. Suuressakin yliopistossa ura-ahdistuksen edessä jää usein yksin. Aivan suotta, mikäli yliopiston alumnikoordinaattori Jaana Nuottasta on uskominen.
    ”Helsingin yliopistosta on valmistunut 1960-luvun jälkeen yli 100 000 opiskelijaa, jotka itse ovat aikanaan joutuneet painimaan samojen kysymysten parissa. Monet heistä auttaisivat nykypäivän opiskelijoita mielellään.”

Tällaista vanhemman kollegan opiskelijalle antamaa vapaamuotoista ohjausta ja avunantoa kutsutaan mentoroinniksi. Sen ydinajatus ovat opiskelijan eli aktorin ja vanhemman mentorin väliset luottamukselliset keskustelut, joissa koetetaan yhdessä pohtia aktorin ongelmia. Puhtaasti vapaaehtoisuuteen perustuva prosessi on luonnollisesti maksuton.
    Toisin sanoen mentori on kuin vanha, viisas isoäiti tai isoisä, jonka puoleen voi kääntyä ongelmien edessä. Ei kuulosta hassummalta. Nuottanen kehuukin mentorointikokeilujen saaneen lähes yksinomaan myönteistä palautetta.
    Laajemmissa mentorointihankkeissa on kuitenkin ollut ongelmana Helsingin yliopiston valtava koko. Yliopiston alumniyhdistyksen tietopankissa on reilusti yli sata innokasta mentoria, mutta heidän saattamisensa yhteen apua kaipaavien aktorien kanssa on ollut vähän niin ja näin.
    Nyt tilanteeseen on kuitenkin tulossa parannus, kun yliopisto avaa toukokuun mittaan uuden Webmentorin eli netissä toimivan virtuaalimentorointipalvelun.

Älä anna hankalan nimen hämätä. Webmentorissa kyse on yksinkertaisesti akateemisesta treffiohjelmasta, johon mentorit voivat kirjoittaa kuvauksia itsestään. Tästä tietopankista aktoreiksi haluavat voivat sitten etsiä kiinnostavan ilmoituksen ja ottaa yhteyttä omalla ongelmankuvauksellaan, johon mentori voi halutessaan tarttua. Jos näin käy, onnellinen pari on syntynyt.
    Pilottivaiheessa Webmentor otetaan käyttöön vain lääketieteellisessä tiedekunnassa, mutta jos kokeilu osoittautuu toimivaksi, sitä suunnitellaan pian laajennettavaksi koko yliopistolle.
    ”Webmentorin etuna on paitsi ihmisten tavoitettavuus, myös mahdollisuus hoitaa haluttaessa vaikka koko mentorointi verkon välityksellä”, Nuottanen kuvailee.
    Toistaiseksi webmentorointi ottaa vasta ensimmäisiä askeleita ja lukuisia kysymyksiä on vielä avoinna. Niistä aivan vähäisin ei ole se, riittääkö innokkaita mentoreita pidemmän päälle kaikille halukkaille.

Yliopistomaailmassa mentorointi on vielä uusi ja vähän tunnettu asia. Ohjelmaan mukaan halajavien kannattaa muistaa myös mentorointiin liitttyvä isällinen ohje: ”Puolisolle ja omalle työryhmälle kannattaa kertoa heti alussa olevansa mukana aktorina tai mentorina, jotta vältytään ikäviltä `huhuilta`. Tämä on erityisen tärkeää silloin, kun aktori ja mentori ovat eri sukupuolta tai jos tapaamiset pidetään työajalla.”

Juha Merimaa

www.helsinki.fi/alumni