09. huhtikuuta 2004
Teksti:

Yhdysvaltalaisen Watt Espyn elämäntehtävänä on kuolema. Headlandissa, Alabamassa asuva seitsemänkymppinen Espy on vuodesta 1970 käyttänyt suurimman osan ajastaan yhdysvaltalaisten teloitusten kartoittamiseen. Ilman ulkopuolista rahoitusta tai minkään järjestön tukea Espy on dokumentoinut noin 20 000 kuolemantuomiota. Lista alkaa vuodesta 1608, jolloin Virginian siirtokunnan brittiläinen hallintoneuvosto teloitutti erään jäsenistään Espanjan vakoojaksi epäiltynä.
    Espy muistaa ulkoa kymmenittäin kuolemantuomioihin liittyviä surullisia anekdootteja: James Rodgersin, jonka viimeinen toivomus oli saada tulla ammutuksi luodinkestävissä liiveissä. Teinipoika Willie Francisin, joka selvisi hengissä sähkötuolista siihen tulleen toimintahäiriön seurauksena ja sai vuoden ylimääräistä elinaikaa oikeusistuinten pohtiessa, oliko saman ihmisen teloittaminen kahdesti laillista.
    Mieleen ovat jääneet myös harvat yhteiskunnan yläkerroksia edustavat teloitetut, kuten rakastajattarensa vasaralla 1929 murhannut James Snook, Ohion valtionyliopiston eläinlääketieteen professori ja pistooliammunnan olympiakultamitalisti.

Watt Espy ei pidä meteliä itsestään: tämänkin artikkelin tiedot on koottu internetistä ja Espyn ystäviltä, Espyä kun ei saa kiinni.
    Tiedämme kuitenkin, että hänen kiinnostuksensa kuolemantuomioihin syttyi sinä kesäkuun päivänä vuonna 1953, jolloin Neuvostoliitolle vakoilusta tuomittu Rosenbergin pariskunta teloitettiin New Yorkissa. Espy joutui Marokossa palvelleena USA:n laivaston sähköttäjänä välittämään tiedon tukikohtansa miehille.
    Köyhä ja valkoinen Espy on tutkimustyössään itseoppinut, mutta arvostettu. Akateemiset kuolemanrangaistuksen tutkijat ovat jo kauan pitäneet Espyn tietoja tutkimustensa kulmakivenä. Espyn teloituksista keräämästä kronologisesta pahvikortistosta on siirretty keskeisimmät tiedot internetiin.
    Vaikka hänen arkistonsa lukemattomista lehtileikkeistä, kuvista ja kirjoista välittyvät ihmiskohtalot ovat suodattuneet pois, jo pelkät nimet, päivämäärät, paikat ja niistä kootut tilastot ovat mielenkiintoisia.
    Espy vastustaa kuolemantuomioita henkeen ja vereen, ja vastustamista riittää, ainakin Yhdysvalloissa. USA:n viidestäkymmenestä osavaltiosta 38:n lait uhkaavat yhä rikkojiaan teloituksella. Tappavia myrkkyruiskeita annetaan jossain päin maata lähes viikoittain.
    Esimerkiksi kaksi ihmistä ampunut texasilainen Kelsey Patterson aiotaan teloittaa kahden kuukauden kuluttua, vaikka hänellä diagnosoitiin jo vuonna 1981 paranoidi skitsofrenia.

Kaikkien aikojen teloitushuippuvuosi USA:ssa oli Espyn tietojen mukaan 1935, jolloin teloitettiin 199 ihmistä. Siitä alkoi pitkä laskusuuntaus: 1945 luku oli 117, 1955 enää 76 ja 1965 vain 7.
    Vuonna 1972 USA:n korkein oikeus kumosi äänin 5-4 kaikki voimassa olleet kuolemanrangaistuslait, sillä niiden epämääräisyyden ja teloitusten harvenemisen katsottiin johtavan teloitettavien valikoitumisessa mielivaltaiseen arpapeliin, jollaisen perustuslaki kielsi ”julmana tai epätavallisena rangaistuksena”.
    Lakeja alettiin kuitenkin pian paikkailla. Kuolemantuomioiden tuli muun muassa perustua erillisiin raskauttaviin asianhaaroihin. Vuonna 1976 korkein oikeus hyväksyi ensimmäiset parannellut lait, ja teloitukset alkoivat taas.
    Eurooppalaisten valistusfilosofien yli 200 vuotta sitten aloittama kuolemanrangaistuksen vastainen taistelu on nykyään voitettu suuressa osassa maailmaa; esimerkiksi Euroopassa vain Valko-Venäjällä valtio murhaa yhä kansalaisiaan.
    Jo 112 valtiota on luopunut teloituksista ja niiden täytäntööpanoa jatkaa enää 81 – useimmat diktatorisia kolmannen maailman maita. Vuosittain teloituksia on kuitenkin vain muutamassa maassa. Yleensä mukana ovat ainakin Kiina, Iran, Saudi-Arabia ja USA; näiden neljän maan vastuulla on teloituksista 80-90 prosenttia.
    Espy on kuitenkin toiveikas, sillä suunta näyttää hyvältä. Vuonna 2003 teloitettiin enää 65 henkilöä, ja uudet kuolemantuomiot vähenevät vuosi vuodelta.

Espyn mukaan kuolemantuomioilla ei ole enää tekoa rikosten torjunnan kanssa. Ne ovat ensisijaisesti halpa vaaliase, jonka avulla poliitikot voivat symboloida lakia ja järjestystä.
    Kuolemanrangaistuksen poistaneista osavaltioista kymmenen kahdestatoista on murhaluvuissaan alle kansallisen keskiarvon.
    Monet kysyvät Espyn tapaan, mihin esimerkiksi Texasissa tarvitaan kuukausittaisia teloituksia, kun Minnesota tai Maine ovat selvinneet sata vuotta kokonaan ilman niitä – niin hyvin, että niissä tapahtuu murhia yli puolet vähemmän.
    Kun rikostutkimusteknologia on kehittynyt, moni kuolemanrangaistuksen saanut on myöhemmin osoittautunut syyttömäksi. Illinoisissa kuvernööri George Ryan perusti vuonna 2000 komitean tutkimaan kuolemanrangaistusjärjestelmää. Siitä löytyi lukemattomia pieniä ja suuria epäkohtia.
    Viime vuonna Ryan armahti kaikki 167 Illinoisin tuomittua, joista neljä hän vapautti kokonaan.
    Yhtään jo täytäntöön pantua kuolemantuomiota ei toistaiseksi ole kumottu missään osavaltiossa – ei siis edes symbolisesti. Kuolleita syyttömiä ei enää tavoita mikään korvaus tai armahdus.

Tommi Uschanov
Kuva Mika Ranta

Watt Espyn teloitustietokanta ja muuta tietoa aiheesta löytyy osoitteesta
www.deathpenaltyinfo.org