Jenkkien jihad

T:Teksti:

Mitä USA aikoo, miksi suurvalta käyttäytyy niin kuin se nyt käyttäytyy? Kuka vetelee naruista, kun USA käy ”sotaa terrorismia vastaan”?
    Vasemmistolaisen kulttuurilehden Ny Tidin päätoimittaja Peter Lodenius sanoo, että uskonto ohjaa USA:ta paljon enemmän kuin tajuammekaan. Esimerkiksi presidentti Bushin Meidän puolellamme tai meitä vastaan -sloganin juuret ovat syvällä: ensimmäiset Amerikkaan lähteneet siirtolaiset matkasivat rakentamaan uutta maailmaa. He olivat hyviä, toisaalle Eurooppaan jäivät pahat, jumalasta vieraantuneet.
    Osa tuesta Irakin sodalle taas perustui siihen, että fundamentalistiset uskovaiset näkivät sen askeleena raamatullisen profetian toteutumisessa. Saddam Hussein markkinoitiin heille antikristuksena. Maallistuneiden ihmisten – niin Euroopassa kuin USA: n liberaaleissa itärannikon kaupungeissa – on vain vaikea ymmärtää, kuinka menestyksellisesti uskonnolliset ryhmät saavat varsin uskonnollisen kansan järjestäytymään, Lodenius sanoo uudessa kirjassaan Bushin uusi maailma – syntyykö imperiumi.
    Tai siis Lodenius ei sano, vaan erilaiset tutkijat ja professorit erilaisissa lehtiartikkeleissa.
    Kirjan lähdeaineistona on amerikkalaisissa lehdissä (Guardian, New York Times, Globalist, Weekly Standard) ja internetissä (Salon, Slate, Newsweek, Time, AlterNet) ilmestyneitä artikkeleita, joita siteerataan tiheään, ilman arvottavia kommentteja. Omaa analyysia Lodenius ei kirjassa juuri tee.

”USA:ssa elää muita suuria maita vahvemmin usko Jumalan valitusta kansasta. Laajentumista Amerikan mantereella ja sittemmin muualla maailmassa on perusteltu Jumalan tahdolla. Nyky-USA: n vauraus sekä sotilaallinen ja kulttuurinen ylivalta vahvistavat käsitystä johtavasta kansasta”, Lodenius väittää.
    Tai niin kuin Bush sen sanoo: ”Me tulemme viemään kuolemaa ja väkivaltaa maailman joka kolkkaan puolustaaksemme tätä suurta kansakuntaa.”
Amerikassa noussut islamin vastaisuus taas pohjautuu Lodeniuksen mukaan USA:n läheiseen suhteeseen Israelin kanssa. Sekin liittyy osaksi apokalyptisiin ennustuksiin, joissa lopullisen hyvä-paha-taistelun vuoksi tarvitaan vahvaa Israelia.
    ”Israelin viholliset on helppo mieltää myös USA:n vihollisiksi.”
    Ja Israelin ystäviä riittää, ainakin niin sanottujen uuskonservatiivien, neoconien, joukossa. He ovat pääosin juutalaisia, politiikassa toimineiden eliittivanhempien lapsia, jotka ovat käyneet samoja huippuyliopistoja. Talousoppinsa ryhmä on ammentanut ultraliberalistisesta Chicagon koulukunnasta.
    ”Kyseessä on pieni, mutta aktiivinen ryhmä, joka on 1970-luvulta lähtien hahmotellut ideologiaansa. Bushin valtaannousu auttoi uuskonservatiivit hallinnon ytimeen. He ovat liitossa uskonnollisen oikeiston kanssa, jota Bush edustaa”, Lodenius selvittää.
Uuskonservatiivien lonkerot ulottuvat hallinnosta sotateollisuusyrityksiin ja suurista sanomalehdistä Israeliin. Keskeiset uuskonservatiivit Dick Cheney, Paul Wolfowitz ja Richard Perle vaikuttavat Bushin hallinnon ohella American Enterprise Institutessa ja Project for New American Century -instituutissa. Ne ovat eräänlaisia ajatushautomoita.
    Hahmotteleeko Lodenius siis salaliittoteoriaa konservatiivisesta vallankaappauksesta?
    ”En. Uuskonservatiivit toimivat täysin avoimesti. He ovat 1990-luvun alusta kehitelleet suunnitelmia USA:n globaalista ylivallasta ja sen vihollisista. Suunnitelmat on julkistettu lehdissä ja netissä. Allekirjoittajina on ollut keskeisiä uuskonservatiiveja.”
    Vuonna 2000 julkaistussa suunnitelmassa vaadittiin vallanvaihtoa Irakiin, Iraniin, Syyriaan, Pohjois-Koreaan ja Kiinaan. Demokratiaa ja amerikkalaistyylistä markkinataloutta oli levitettävä. Muiden suurvaltojen kilpailu tuli estää.
    Mitään haihattelijoita neoconit eivät ole. Suunnitelman toteutumisen todettiin olevan hankalaa, jollei sattuisi jotain stimuloivaa, kuten ”uusi Pearl Harbor”.
    Ja niin tapahtui.

Lodenius ei ole erityinen USA-asiantuntija. Entisen STT:n ulkomaantoimittajan ja Jugoslavian sodista kertovista lehtijutuista kirjan toimittaneen Lodeniuksen varsinainen erikoisalue on Aasia. USA:n puuttuminen Aasian kehitykseen sai hänet syventymään myös Yhdysvaltoihin.
    ”Suomessa on keskusteltu Yhdysvalloista lähinnä poliittisista ja taloudellisista näkökulmista.”
    Lodenius onkin pyrkinyt hahmottelemaan USA:n nykyhallinnon historiallista, kulttuurista ja uskonnollista taustaa. Kirjasta selviää, että monet uuskonservatiivien johtohahmoista ovat melkoisia loikkareita.
    ”Moni on ollut aiemmin trotskilainen.”
    Bolshevikki Lev Trotskin mukaan nimetyssä suuntauksessa keskeistä oli pyrkimys maailmanlaajuiseen sosialistiseen vallankumoukseen.
    ”Halu muuttaa, tehdä maailmanvallankumous, on ryhmällä säilynyt. Sosialismin sijaan levitetään kuitenkin kapitalismia. Sekä presidentti Bush, isä-Bush että johtavat uuskonservatiivit saavat esimerkiksi Irakin sodasta myös suurta henkilökohtaista taloudellista hyötyä öljy- ja aseteollisuuden omistuksiensa kautta”, Lodenius ruotii.
    Irakin sodan jälkeen Lodenius pelkäsikin, että USA:n joukot jatkavat Iraniin tai Syyriaan.
    ”Intoa uusiin operaatioihin on nyt kuitenkin vaimentanut se, ettei tilanne Irakissa ja Afganistanissa ole USA:n hallinnassa. USA katsoo silti yhä, että sillä on moraalinen oikeus interventioihin.”

Ville Ropponen