Naistenpäivän tietämillä nuoret akateemiset naiset saivat taas vähän ajateltavaa perheen perustamisesta: naisjohtajat ovat muita naisia useammin lapsettomia.
Tilastokeskuksen tilastopäällikön Leena Kartovaaran selvitys antaa karun kuvan siitä, kuinka pomoportaassa yhdistetään työ ja perhe. Samaan aikaan kun naiset joutuvat keskittymään pelkkään lasikaton rikkomiseen, miesjohtajilla on muita miehiä useammin perhe ja enemmän lapsia. Yhtenä syynä tälle kummallisuudelle on – luonnollisesti ja näppärästi – se, että heidän vaimonsa ovat muita naisia useammin kotona hoitamassa lapsia.
Se epätasa-arvoinen tosiasia, että naisilla pitkä koulutus viivyttää perheen perustamista mutta miehillä lisää lapsilukua, ottaa päähän. On luonnotonta, että naisjohtajat joutuvat mitä ilmeisimminkin valitsemaan lapsettomuuden. Mikähän tilanne on vaikka kymmenen vuoden kuluttua? Veikkaan, että surullinen.
Ensisynnyttäjien keski-ikä nousee lähelle sitä rajaa, jolloin lapsia ei enää saa, vaikka nuoret naiset sanovat haluavansa lapsia. He haluavat lapsensa kuitenkin taloudellisesti turvattuun elinympäristöön, jossa molemmilla vanhemmilla on myös mielekäs työura – ja se on ihan normaalia. Molempiin, uuraan ja lapsiin, on naisilla ja miehillä todellakin on oikeus, myös samanaikaisesti.
Naisille se vain on vaarallisen vaikeaa. Biologinen kello hiljennetään e-pillereillä ja jälkiehkäisykapseleilla niin pitkään, että voikin siirtyä jonottamaan hedelmällisyyshoitoa. Muukin kuin munasarjat on kovilla – pää. Pätkäduunissa on paiskittava projektia toisen perään ylitöitä laskematta palkasta tinkien. Työuupuneita nuoria naisia ei edes haluta ymmärtää, vaan päälle lätkäistään itsekkään ”kaikki-tänne-heti-nyt”-pyrkyrin leima.
Siis mitä epänormaalia on siinä, että haluaa ennen perheen perustamista uran edes alkuun – siis tuon mystisen yliarvostetun vakituisen työpaikan – ja asuntolainalupauksen? Nekö ovat naurettavia tekosyitä lasten hankinnan lykkäämiselle? Kiva kuulla. Samoin kuin se, että perheen perustaminen leikkaa radikaalisti käyttövaroja. Lapsiperheet, jotka vielä muodostavat noin puolet maamme väestöstä, ansaitsevat kolmasosan tuloista.
Perheen laiminlyömisestä ja nuorten naisten syrjimisestä on tullut suomalaisen elinkeinoelämän kilpailuvaltti. Nuorten korkeasti koulutettujen naisten syrjiminen näkyy vastavalmistuneiden naisten perättäisinä määräaikaisina työsuhteina ja miehiä huonompana palkkakehityksestä – ja numeroina syntyvyysluvuissa. Työnantajat viivyttävät nuorten naisten uran etenemistä inhimillisesti ja yhteiskunnallisesti vaarallisin seurauksin. Kukaan ei kestä tilannetta, jossa naisten pitkä ja korkea koulutus viivyttää perheen perustamista.
Perhevapaiden kustannusten jakamisen kaikkien työnantajien kesken on oltava sivistysvaltiossa itsestäänselvyys. Vaatimus ei ole millään muotoa kohtuuton, vaan se on helppo järjestää esimerkiksi sairausvakuutusmaksun kautta. Sen jälkeen on korjattava palkkaerot.
Anna-Liina Kauhanen
