13. helmikuuta 2004
Teksti:

Maailmaan on ilmaantunut varkain nokkeluuden kokoinen aukko. Viimeisin näköhavainto nokkeluudesta on viime kesältä, jolloin Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen tutkija pohti Helsingin Sanomien kielikolumnissaan lausetta ”vihdoin vihdoin vihdoin”. Tällä lauseella saunaujo suomalainen voisi kätevästi kertoa, miten empimisen jälkeen saunoi vastojen kanssa.
    Varsin nokkelaa. Mutta kun ei kerta olla homonymiafobisia, olisi toki mahdollista sanoa myös ”päinvastoin, päin vastoin, päin, vastoin”. Tällä lauseella saunavihdalla hakkaamisen MM-kisoihin osallistunut haastattelu-ujo suomalainen voisi muotoilla kantansa toimittajan udellessa, että jättikö hän lyömättä vihdalla suoraan kohti vastustajaa ja pidättäytyikö myös pukkaamasta otsallaan.

Nokkeluus on kuollut. Mutta kerrankos sitä sattuu. Ihmistenkin keskuudessa kuolemia tapahtuu pitkällä aikavälillä keskimäärin yksi jokaista syntynyttä elämää kohden. Ja jos tupakka-askien varoitustarroihin on uskominen, suhde on vieläkin huonompi.
    Ihmisten elinkaarien ohella kuolema on tuttu vieras muuallakin. Uskonnon maailmassa kuolema on ihan jokapäiväistä öylättiä. Sekä kristinusko että ateismi tarvitsivat syntyäkseen Jumalan kuoleman.
    Valtakirkkomme taas elävät kuolleista. Hautapaikkojen ylläpidolla ne ovat onnistuneet perustelemaan itselleen oikeuden yhteisöveromiljooniin, vaikka yrityksillä harvemmin uskonnollista vakaumusta onkaan. Harva etujärjestö kykenee yhtä sulavaan edunvalvontaan.

Poliittisten ruumiiden syntyminen on luonnollinen osa yhteiskunnallisista asioista riitelemistä.
    Vastenmielistä on sen sijaan maamme poliittiseen kulttuuriin ilmaantunut tapa valjastaa poliittiset kalmiot omien tarkoitusperien ajamiseen. 1970-luvulla kuolleiden haudoille kuseskellaan, 2000-luvun vainajien haudoilla masturboidaan.
    Hävetkää, kiipijät! Räyhä sieluillenne!

Vaan ensimmäisenä kuolee rakkaus. Kuoleman ja rakkauden ylimaallisen yhteyden kiteyttää sydäntäraastavimmin Juice Leskisen kirjoittama ja Siiri Nordinin männä syksynä henkiin herättämä rakkauden korkeampi veisu, joka kertoo kahden Savossa asuvan kirpun traagisesta kohtaamisesta.
    Biisin nimi on Rakkauven hauvalla.

franzaillaan@yahoo.com