30. tammikuuta 2004
Teksti:

Viime vuoden marraskuussa Tarja Haloselle oli postia. Lähettäjä oli Israelin toimiston johtaja Efram Zuroff Simon Wiesenthal -keskuksesta. Hän viittasi tutkija Elina Sanan äskettäin ilmestyneeseen kirjaan Luovutetut ja vaati Suomen valtiolta jatkotutkimuksia Suomesta sodan aikana Saksaan luovutettujen juutalaisten kohtalosta, vääryyksien tunnustamista, rikoksista vastuussa olevien löytämistä sekä syytetoimia.
    Kirjeeseen reagoitiin Suomessa nopeasti. Pääministeri ja presidentti keskustelivat kirjeestä heti tuoreeltaan ja päättivät pyytää professori Heikki Ylikangasta tekemään aiheesta selvityksen.

Valtioneuvoston kanslian Ylikankaalle osoittamassa toimeksiannossa viitattiin suoraan salaperäiseen kirjeeseen. Ylikankaan tuli ”tehdä selvitys Simon Wiesenthal -keskuksen tasavallan presidentille lähettämän kirjeen johdosta”. Julkisuudessa – esimerkiksi Suomen tietotoimiston uutisessa – keskukseen on viitattu ”natsirikollisia etsivänä Simon Wiesenthal -keskuksena”.
    Monelta kansalaiselta on varmasti mennyt sekaisin Simon Wiesenthal -niminen henkilö sekä Simon Wiesenthal -keskus (Simon Wiesenthal Center).
    Henkilö nimeltä Simon Wiesenthal on tosiaan kuuluisa natsirikollisten kiinniottaja. Vuonna 1947 hän oli perustamassa Itävaltaan Jewish Historical Documentation Centeriä, joka keräsi tietoa natsien oikeudenkäyntejä varten. Kun into natsien tuomitsemiseen maailmalla laantui, keskus suljettiin 1954.
    Wiesenthal avasi dokumenttikeskuksen uudelleen 1960-luvun avussa, ja nyt se keskittyi pelkästään natsirikollisten jäljittämiseen. Yksi kuuluisimmista onnistumisista oli Anne Frankin vanginneen Gestapo-upseerin pidättäminen.
    Viimeistään 1970-luvulla Wiesenthalista tuli kansainvälisesti arvostettu ja kunnioitettu vaikuttaja.

Simon Wiesenthal Centerin takana onkin sitten ihan eri tarina. Keskuksen perusti Los Angelesiin vuonna 1977 kalifornialainen rabbi Marvin Hier. Hän sai nimen rahalla. Hier maksoi Wiesenthalin organisaatiolle siitä, että sai nimetä oman organisaationsa kuuluisan juutalaisen mukaan.
    Simon Wiesenthal -keskuksen nettisivuilla sen yhdeksi toiminta-alueeksi mainitaan natsirikollisten kiinniottaminen. Mutta alueisiin kuuluvat myös holokausti-opetus, suvaitsevaisuuskasvatus, internetin vihasivut, rasismin ja antisemitismin vastustaminen, terrorismin ja kansanmurhien vastustaminen sekä Lähi-idän politiikka. Näistä syistä keskus on myös useimmin uutisissa.
    Suomalaiset saivat kosketuksen Simon Wiesenthal -keskuksen poliittiseen puoleen runsas vuosi sitten, kun se vastusti jylhin sanankääntein Suomen hallituksen asettamaa kaasunilmaisimien vientikieltoa Israeliin.
    Keskus käy muutenkin kovaa kamppailua EU-maiden Lähi-idän politiikkaa vastaan. Romano Prodille ja EU:nulkoasioista vastaavalle Christopher Pattenille voi lähettää keskuksen sivuilta meiliä, jossa vaaditaan, että EU lakkauttaa tukensa palestiinalaishallinnolle.

Syynä vaatimuksiin on tietysti se, että keskus epäilee osan rahoista päätyvän terroristeille. Monien mielestä tosin rahallisen tuen lakkauttaminen saattaisi vaikeuttaa palestiinalaisten omaa terrorisminvastaista työtä. Ainakin se vaikeuttaisi selvästi tavallisten palestiinalaisten arkea.
    Usko sähköpostiviestikampanjoihin ei ole hiipunut, vaikka EU:ssa äskettäin blokattiin sivulta lähtevät sähköpostit.

Uusin keskuksen kampanja kohdistuu Ruotsin pääministeri Göran Perssoniin: Perssonia tulisi paheksua siitä, että Ruotsissa pidetään näytteillä kohuttua itsemurhaisku-aiheista taideteosta.
    Israelin suurlähettiläs Zvi Mazel turmeli äskettäin kyseistä Dror Feilerin installaatiota Tukholman Historiallisessa museossa, ja Israel on uhannut boikotoida Ruotsissa pidettävää kansanmurhakonferenssia.
    Sen sijaan, että Ruotsin hallitus pyytää selvitystä suurlähettiläältä, Ruotsin pitäisi Marvin Hierin mukaan selvittää maailmalle, onko sopivaa pitää kansanmurhakonferenssi maassa, joka sallii terroristien glorifioinnin tällä tavoin.
    Keskuksen suosikkopoliitikkoihin kuuluu Kalifornian kuvernööri Arnold Schwarzenegger. 1990-luvun alussa Terminaattori sai SWC:ltä Kansallisen Johtajuuspalkinnon hyväntekeväisyystyöstään, ja palkintoon viitattiin usein Schwarzeneggerin vaalikamppailun aikana.
    Schwarzenegger on vuosien saatossa lahjoittanut lähes 750 000 dollaria keskukselle sekä avustanut sitä miljoonien dollarien hankkimisessa.
    Rahaa SWC:llä onkin riittänyt. Wiesenthalin nimen ostaminen oli epäilemättä hyvä kauppa, ja keskus on nykyään yksi maailman vaikutusvaltaisimpia juutalaisjärjestöjä.
    Keskuksen perustaja ja johtaja Marvin Hier tienasi Chronicle of Philanthropy -lehden mukaan toissa vuonna 449 836 dollaria, ja hän on tilipussillaan yksi Yhdysvaltain parhaiten palkattuja kansalaisjärjestön johtajia.

SWC tietää, miten käyttää valtaa. Kun uutisissa kerrottiin juutalaisjärjestöjen kritisoineen Mel Gibsonin Jeesus-elokuvaa The Passion, niin kyse oli tietenkin Wiesenthal-keskuksesta. Elokuvasta kun voi joku saada käsityksen, että juutalaiset olisivat ainoita syyllisiä Jeesuksen ristiinnaulitsemiseen.
    Suuret amerikkalaiset studiot eivät olekaan suostuneet levittämään Gibsonin elokuvaa.
    Jos Mel Gibson ei pärjää juutalaisryhmille, niin tuskin Suomikaan. Järjestön vaikutusvalta on sen verran merkittävä, että Suomen valtiolta oli epäilemättä viisas päätös vastata perusteellisesti sen kirjeeseen.
    Sen lisäksi valtiosihteeri Risto Volanen valtioneuvoston kansliasta muistuttaa, että valtion viranomaisten on lähtökohtaisesti vastattava esitettyihin kysymyksiin ja reagoitava yhteydenottoihin. Ja oli selvitykseen kuulemma muutenkin aihetta.
    ”Kun on tullut ilmi uutta historiallista tietoa, se on hyvä verifioida”, Volanen kommentoi.
    Suomesta Natsi-Saksaan luovutettujen kohtalo on varmaan kaikkien mielestä hyvä saada perinpohjaisesti selville paitsi kansainvälisten suhteiden, myös suomalaisten kannalta – ja muutenkin kuin vastauksena ulkomaisille painostusjärjestöille.
    Kuten Simon Wiesenthal itse sanoi: ”Uuden sukupolven on kuultava, mitä vanhempi sukupolvi kieltäytyy kertomasta sille.”

Kyösti Niemelä