12. joulukuuta 2003
Teksti:

Logos ja politiikka. Loppuaan lähestyvänä vuonna maamme sai vihdoin pääministerivaalit, jotka tuottivat kaksi uutta entistä pääministeriä. Puolueet kunnioittivat äänestäjien ajattelukykyä vaikenemalla vaalikampailussa tyystin muun muassa yritysverotuksesta, EU:n tulevaisuudesta ja sotilaallisen liittoutumisen vaihtoehdoista. Työttömyyden torjunnan yleisratioaalloilla kaikuivat vanhat virret.
    Politiikan absurdin vuoden kruunasi Tony Halmeen tulo uskoon. Järkeen tulemista odotellaan edelleen.

Kaikkivaltius. Euroopan unionin viilaus jatkui ja demokratiavaje ammotti edelleen leveänä kuin Matti Nykäsen V-asento. Vanha paradoksi kysyy, onko Jumala kaikkivaltias silloin, kun hän luo niin ison kiven ettei kykene sitä nostamaan. Uusi paradoksi kysyy, ovatko eurooppalaiset poliitikot kaikkivaltiaita silloin, kun he luovat järjestelmän, jota he eivät enää kykene muuttamaan.

Turvattomuus työssä.
Irtisanomisleikkuri viuhui kuin lamavuosina konsanaan ja pätkäduuniblues jatkoi c-molliaan. Yrityksille taas imagon rakentaminen ja sisäinen valmennus oli yhä tärkeämpää. PR tai NAMI-NAMI ei kuitenkaan paljon lämmitä, kun edessä häämöttää YT ja PA. Entäpäs jos riisuttaisiin keisareilta vaatteet ja oltaisiin toistemme OR-konsultteja?
    Elämän tarkoitus, ja kaiken menestyksen avain, on näet Oppia ja Rakastaa.

Turvattomuus kotona. Viinan juontia halutaan siirtää baareista koteihin. Vuosittain Suomessa pahoinpidellään noin kaksituhatta alle yksivuotiasta ja syntyy noin seitsemänsataa äidin alkoholinkäytön vaurioittamaa lasta.
    Mistä tämä energinen kansa saa kaiken hulluutensa?

Kaipaus. Vuosi 2003 ja sen viimeinen päivä päättyy tavallistakin haikeammissa merkeissä, kun Nylon Beat heittää viimeisen keikkansa. Kaipaamaan jää Franz-setä perheineen kolmessa polvessa.
    Jonna ja Erin. Kiitos musiikistanne! Teidät jos saisin elävänä pulloon, päästäisin teidät heti sieltä pois.

franzaillaan@yahoo.com