14. marraskuuta 2003
Teksti:

Kello 21 keskiviikkoiltana Vanhan ylioppilastalon tunnelma on riehakas kuin bingoillassa. Meneillään ovat HYY:nedustajistovaalien yhteiset vaalivalvojaiset. Äänistä on laskettu vasta puolet.
    Tilaisuuden juontaja, toimittaja Jan Erola mutisee pitkän pöydän takana ehdokkaiden ja vaaliliittojen äänimääriä, dj soittaa levyjä ja ihmiset tuijottavat peräseinän suurelle kankaalle, jossa näkyy kulloinenkin tilanne.
    Tunnelma on nuukahtanut, vaikka pelissä on edustajiston tulevaisuus.
    Kuppilan pöytään purjehtii valokuvaajan vanha tuttu, joka esittelee itsensä numero 770:ksi. Hän on ehdolla kokoomuslaisen Oikean vaalirenkaan listoilla.
    ”Haastattele minua”, 770 pyytää.
    Mikä on 770:n veikkaus Kansallisten ylioppilaiden menestyksestä näissä vaaleissa?
    ”Oma vai virallinen”, hän kysyy ja kertoo sitten molemmat.
    770 kieltää paljastamasta työnantajansa nimeä julkisuudessa.     Lupaan totella. Saan luvan kirjoittaa, että 770:nmielestä opiskelijoiden asumislisää pitäisi nostaa. ”Opintotuesta pitäisi tehdä vastikkeellinen ja päätoimista opiskelua suosiva”, hän sanoo.
    Myöhemmin hän tulee tiedustelemaan toimittajan nimeä, mutta ei muista omaansa.
    ”Jussi tota…” Jussi Tota? ”Joo, Jussi Tota.”
    Tivaamalla herra 770 suostuu paljastamaan sukunimensä. Se on Salonranta.

Kun äänistä on laskettu melkein 70 prosenttia, tunnelma alkaa osoittaa virkoamisen merkkejä. Jan Erolan mutina on kohonnut ainakin puolella sävel-askeleella, dj on siirtynyt soittamaan bossanovaa ja sali puhkeaa raivokkaisiin suosionosoituksiin aina, kun kankaalle heijastetaan uusia tuloksia.
    Kaksi isoa miestä puhkeaa hoilottamaan sävelmää, joka kuulostaa Idols-kokelaan tulkinnalta Internationaalista. Mikä biisi?
    ”Isontalon Antti ja… ja… se toinen”, toinen miehistä vastaa.
    He ovat Eteläpohjalaisen osakunnan miehiä, ja he aikovat saada veret seisauttavan vaalivoiton.
    Kun 77 prosenttia äänistä on laskettu, feminiinilähteistä kerrotaan, että naistenvessassa itketään jo.
    Yhdentoista aikaan tunnelma on huipussaan. Erola kuulostaa piripäiseltä Paavo Lipposelta, ja siellä täällä salia huudetaan ja hoilataan, vaikka mitään ei tapahdu.
    Fanfaarin säestyksellä juontajille luovutetaan korppu, joka sisältää vuoden 2003 edustajistovaalien lopulliset tulokset. Tietokone raksuttaa hetken. Sitten repeää.

Kyllä! Maailmanpyörä eli HYY:n Vihreät ja Sitoutumaton vasemmisto saa edustajistoon yhteensä 14 paikkaa, ainejärjestöt samoin.
    Demarit nostavat edustajiensa määrää 400 prosentilla yhdestä neljään.
    Oikea vaalirengas jää kauas uhoa-mastaan 20 paikasta, mutta säilyttää sentään entiset asemansa, 8 paikkaa. Tämänvuotinen musta hevonen ei jaksa maaliin saakka: liberaalien vaalirengas saa yhteensä 22 ääntä eikä yllä yhteenkään paikkaan.
    Käsittämättömät 179 ääntä saalistanut vaalikuningatar, Helsingin kaupunginvaltuutettu ja HYY:n Vihreiden edustaja Johanna Sumuvuori ei pääse haastateltavaksi, sillä hän on Brysselissä.
    Erola haastattelee perintöprinsessoja. Fiilikset ovat mahtavat.

Mutta missä luuraa mies, jonka käsissä on ylioppilaskunnan kohtalo?
    Asioista perillä olevan tahon antamien tuntomerkkien perusteella (”pitkä hoikka kundi, jolla on polkkatukka ja silmälasit”) salista löytyy lopulta pahamaineinen punapomo Johan Alén, joka nousee varapaikalta Sitoutumattoman vasemmiston varsinaiseksi edustajaksi.
    Alénin johdolla 30 allekirjoittajaa jätti taannoin edustajistoaloitteen, jossa vaadittiin ylioppilaskunnan siirtyvän sosialismiin.
    Ylioppilaslehdestä päivää…
    ”Liput liehuvat ja trumpetit soittavat fanfaaria ja väkijoukot hurraavat, kun toveri Alén johdattaa kansan sosialismiin!” Alénin vieressä seisova silmälasipäinen mies huutaa.
    Alén kertoo fiilisten olevan ihan ok. Edustajistossa hän sanoo keskittyvänsä opiskelijaruuan hinnan laskemiseen.
    ”Olen ottanut opiskelijaruuan hinnan laskemisen esille ja aion taistella sen puolesta jatkossakin”, hän sanoo.
    Alénista tulee SitVasin ja Maailmanpyörän ainoa miespuolinen jäsen, mutta hän uskoo pärjäävänsä naisten kanssa mainiosti.
    Mutta se tärkein. Ilmassa väreilee kysymys: siirtyykö ylioppilaskunta edustaja Alénin johdolla nyt sosialismiin?
    ”Liput liehuvat ja trumpetit soittavat fanfaaria ja väkijoukot hurraavat, kun toveri Alén johdattaa kansan sosialismiin!” Alénin vieressä seisova silmälasipäinen mies huutaa.
    ”En usko, että siirtyy”, Alén sanoo.
    ”Ylioppilaskunnan pitäisi ymmärtää, että sillä on valta. Ylioppilaskunta ei saisi unohtaa keskustelua”, hän jatkaa.
    Mutta mikä olikaan Alénin käsikassaran nimi?
    ”Pasi! Sukunimi on vallankumouksen vuoksi salattu!”

Salissa vaeltelee myös sekavan näköinen valkohapsinen mies, mutta se onkin vain kansanedustaja Ilkka Taipale.
    Taipale muistuttaa, että edustajistosta on alkanut monen poliitikon ura.
    ”Vuonna 1964 ja 1983 HYY:n vaaleissa oli täsmälleen sama tulos kuin nyt: Opiskelijademarien paikkaluku nousi yhdestä paikasta neljään. Tiedätkö, ketkä neljä pääsivät läpi vuonna 1964?”
    En tiedä.
    ”Ulf Sundqvist, Paavo Lipponen, Ilkka Taipale ja Ilkka Sumu, joka on nykyisin Teknillisen korkeakoulun ympäristöpuolella”, Taipale kertoo.
    ”Tuossa on minun eduskunta-avustajani, demarien vaalipäällikkö, mutta hänethän sinä tunnetkin”, hän jatkaa.
    En tunne, mutta kysytään nyt vaikka fiiliksiä. ”Fiilis on mahtava!” Ilkka Taipaleen eduskunta-avustaja huutaa.
    Aikooko Opiskelijademarit kiilautua nyt hallitukseen?
    ”Todellakin!” huutaa Ilkka Taipaleen eduskunta-avustaja ja katoaa ruusukimppuineen kuppilan puolelle.
    Salin perällä vastaan tulee vanha kunnon Jussi Salonranta, joka on valittu edustajistoon 24 äänellä.
    Salonranta sanoo uskovansa demarien ja kokoomuksen yhteistyöhön, mutta ei HYY:n hallituksessa.
    ”Nykyinen hallituspohja jatkaa, valitettavasti. Kirjoita siihen, että valitettavasti”, Salonranta pyytää.
    Lupaan kirjoittaa.

Ville Similä
kuvat Tiina Somerpuro

HYY:n vaalisivut: http://www.helsinki.fi/hyy/vaalit/