28. marraskuuta 2003
Teksti:

”Ainejärjestöjen jäsenet ovat niitä, jotka heiluvat haalarit päällä hirveässä kännissä. Osakuntalaiset taas ovat niitä, joilla on kansallispuku.”
    Suomen ylioppilaskuntien liiton puheenjohtajan Tommi Laition stereotyypittely kiteytti sen, mikä on osakuntien tulevaisuuden suurin uhka. Jos osakuntiin halutaan edelleen uusia jäseniä, osakuntien pitäisi markkinoida itseään paremmin.
    ”Ei kuulosta kovin houkuttelevalta, jos vain hoetaan, että meillä on pitkät perinteet”, Laitio jatkoi osakuntien tulevaisuutta pohtineessa seminaarissa. 350 vuotta täyttäneen Hämäläis-osakunnan järjestämä tilaisuus veti Hämikselle kymmenkunta kiinnostunutta kuulijaa.
    Laitio toivoi, että osakunnat voisivat olla muutakin kuin halpojen asuntojen tarjoajia. Osakunnat omistavat yhteensä reilut 3000 opiskelija-asuntoa.
    Savolaisen osakunnan inspehtori, vararehtori Mauno Kosonen oli samaa mieltä Laition kanssa: Osakunnat kilpailevat opiskelijoiden vapaa-ajasta. Siksi osakuntien pitäisi aktiivisemmin markkinoida itseään esimerkiksi kouluissa, moni kun on tutkitustikin liittynyt osakuntiin kuultuaan niistä lukiossa.
    ”Kyllähän rekrytointityötä on tehty ja yritetty näkyä, mutta ehkä se on ollut vääränlaista, jos mainostamista ei ole huomattu. Yksi hankala puoli on se, että esimerkiksi lehtien uutiskynnystä ei ole helppo ylittää”, pohti Eteläsuomalaisen osakunnan kuraattori Anton Eskola.
    HYY:n hallituksen puheenjohtaja Lauri Korkeaoja totesi, että osakuntien pitäisi enemmän korostaa erojaan ja omia vahvuuksiaan.
    ”Esimerkiksi minusta tuli satakuntalainen vasta osakunnassa, ei Satakunnassa asuessani”, hän kuvasi identiteettinsä löytymistä.

Osakuntien vahvuuksista kaikki olivat samaa mieltä. Ne ovat paikkoja, joista kaupunkiin muuttanut opiskelija löytää seuraa ja tekemistä. Osakunnilla on varallisuutta, jonka käyttämisestä opiskelijat voivat itse päättää. Siten niissä voi oppia vastuullisuutta ja yhteisten asioiden hoitamista.
    Ja tietenkin osakunnat pitävät yllä maakunnallista kulttuuritraditiota.
    Parannettavaa olisi kuitenkin vielä esimerkiksi maakunnissa näkymisessä. Siinä ne voisivat olla mukana luomassa suhteita esimerkiksi yliopiston ja yritysten välille.
    ”Savolaisessa osakunnassa on järjestetty tilaisuuksia, joissa kuntien päättäjiä on tullut Helsinkiin käymään. Ja vastaavasti vuosittainen Tervis-risteily Saimaalla kokoaa hyvin eri alojen ja yliopiston edustajia”, inspehtori Kosonen kehaisi omiensa puolesta.
    Keskustelua käytiin tietenkin myös siitä, kenen asialla osakunnat ovat, esimerkiksi niiden edustajat ylioppilaskunnan edustajistossa. Korkeaoja toivoi, että osakunnat voisivat olla niitä, jotka katsovat kokonaisuuksia ja sitä kautta opiskelijoiden etua, vaikka jäsenten poliittiset näkemykset olisivat erilaisia. Anton Eskola komppasi:
    ”Osakunnat voisivat pitää yllä esimerkiksi käsitystä yhdestä yliopistosta, nyt kun menemme eri kampuksille.”
    Usko osakuntien tulevaisuuteen oli panelisteilla vahva.
    ”Mielestäni osakuntien tulevaisuus ei ole millään tavalla kyseenalainen”, Mauno Kosonen päätti.
    ”Vain maine”, Korkeaoja hersytti.

Riku Siivonen