Euroopan unioni on täynnä vastakkainasetteluja. On perustajamaita ja myöhemmin liittyneitä. On pieniä ja suuria. On nettomaksajia ja nettosaajia. On Lipponen ja kaunaisia lärväilijöitä.
On myös jakolinjoista fundamentaalisin. Katolinen vastaan järkevä Eurooppa.
Euroopan unioni muistuttaa monin tavoin katolista kirkkoa. Unionin päätöksenteko on yhtä avointa kuin paavin valinta. Unionin yhteisessä ulkopolitiikassa on munaa kuin kastraattikuorossa.
Johdonmukaista kyllä, unionin katoliset maat haluavat kirjata kristilliset arvot EU:n tulevan perustuslain johdantoon. Myös EU:n ulkopuolinen suurvalta Vatikaani lobbaa asiaa täysin palkein.
Tilanne on kinkkinen. Irlanti ja muut katoliset maat voivat uhata koko perustuslain kaatamisella, ellei kristillisiä arvoja mainita. Toisaalta unioniin halajava, ihmis-oikeuksien ja demokratiansa korkeasta tasosta tunnettu Turkki luonnollisesti vastustaa kristillisiä viittauksia. Mikäli arvoja ei mainita, on se Turkille arvovaltavoitto ja pieni, mutta kiusallinen tappio ihmisoikeuksien puolustajille.
Mutta mieluummin niskaan nuhruinen Turkki kuin kiristävä Ulsteri.
Katolisen kirkon pimeältä puolelta löytyy miekkalähetystä, ahdasmielisyyttä ja pedofiliaskandaaleja. Viimeksi kirkko kunnostautui esittämällä uuden tieteellisen tulkinnan kortsujen tehottomuudesta aidsin ehkäisyssä.
Uskontokunnan uuden Suomen piispan mukaan alkoholistit, huumeita käyttäneet, homoseksuaalit ja keinohedelmöityksellä lapsen hankkineet pääsevät ehtoolliselle vain, mikäli katuvat näitä syntejään.
Murhaajilla, kiristäjillä ja raiskaajilla tällaista velvoitetta ei tiettävästi ole.
Jos Jumala olisi halunnut ihmisten nauttivan paljaasta pinnasta, olisimme syntyneet alasti.
Jos kaikki ihmiset ovat Jumalan luomia, hänellä on todella suuri naama.
Jos historialle oltaisiin uskollisia, EU:n perustuslakiin kirjattaisiin kristillisten arvojen rinnalle arabialainen perintö.
Jos unionin rakentajilla on arvot kohdallaan, kristillisiä arvoja ei mainita Euroopan unionin perustuslaissa.
franzaillaan@yahoo.com
