28. marraskuuta 2003
Teksti:

Helsingin yliopiston ylioppilaskunta HYY saa ensi vuodeksi laajapohjaisen hallituksen; edustajistossa oppositioon jää vain neljä opiskelijademaria ja yksi keskustaopiskelija. Opiskelijademareita ei nostanut vallankahvaan edes vaalivoitto, edustajistopaikkojen kasvu yhdestä neljään.
    Muutaman vuoden oppositiossa taivaltanut Kansalliset ylioppilaat mahtui tällä kertaa hallitukseen yhdessä sitoutumattomien ryhmien ja Maailmanpyörän eli HYY:n Vihreiden ja Sitoutumattoman vasemmiston kanssa. Jatkossa maailmanpyöräläisten on tarkoitus olla kaksi eri edustajistoryhmää, vaikka hallituspaikoista neuvoteltiin yhdessä.
    Hallituksen puheenjohtajaksi nousee osakuntia edustava Kaarina Huhtinen, 24. Huhtinen on viidennen vuoden ympäristönsuojelutieteen opiskelija.
    Vaikka neuvottelut ovat ohi ja hallituksen paikat sovittu, edustajisto valitsee hallituksen muodostajan virallisesti uuden edustajiston ensimmäisessä kokouksessa 4. joulukuuta. Paikkajako ei kuitenkaan enää muuttune.
    13-jäseniseen hallitukseen kuuluvat puheenjohtaja Huhtisen lisäksi Sari Aalto ja Ilkka Pölönen osakunnista,Hanna Jäntti, Jaana Saarni ja Ville V äärälä ainejärjestöistä, Hanna-Mari Mäkinen Helpistä, Mika Hietanen Snäfistä, Linus Lång ja Anna-Maria Rajala HYY:n Vihreistä, Mira Käkönen Sitoutumattomasta vasemmistosta sekä Hilkka Laitinen ja Jani A. Seikkula Kansallisista ylioppilaista.

”Hallitus neuvoteltiin ripeässä tahdissa ja hyvässä hengessä. Homma hoidettiin asiapohjalta eikä tullut sitä fiilistä, että jotkut olisivat sopineet kaiken jo etukäteen valmiiksi”, kertoo Oikean edustajistoryhmän hallitusneuvottelija Laura Rissanen.
    Oppositioon jääneiden demariopiskelijoiden hallitusneuvottelijan Vesa Vuorenkosken kokemus hallitusneuvotteluista ei ole aivan yhtä ruusuinen kuin Rissasen.
    ”Olen hämmästynyt ajattelutavasta, ettei vaalien tuloksella ole merkitystä ja että isot edustajistoryhmät näkevät tarkoituksenmukaisena opposition pienenä pitämisen.”
    Vuorenkoskea ihmetyttävät hallituspohjan perustelut, ettei HYY:n tarvitsisi juuri huolehtia suhteistaan valtakunnanpolitiikkaan.
    Kun oppositio on niinkin pieni kuin tulevalla edustajistokaudella, sisältökeskustelu opiskelijapolitiikan päätöksistä siirtyy entistä enemmän edustajistosta hallitukseen. Monta pitkää oppositiovuotta tarponeelta Laura Rissaselta löytyy kuitenkin lohdutus oppositiolle.
    ”Aktiivinen toimija voi edustajistossakin oikeasti vaikuttaa päätöksiin, nykyisin nimittäin. Tässä on tapahtunut parissa vuodessa selkeä muutos.”

Puheenjohtajakandidaatti
Kaarina Huhtinen suostuu vasta empimisen jälkeen hahmottelemaan tulevan hallituksen keskeisiä teemoja. Huhtinen on varovaistakin varovaisempi, sillä ”hallitusohjelmastahan päättää edustajisto tammikuussa”.
    ”Yliopiston yhteisöllisyys ja yhteisössä jaksaminen on minulle osakuntalaisena tärkeää. Myös kaupunkivaikuttamisessa soisin hallituksen ryhdistäytyvän. Tietenkin konsistorin kokoonpanon muutos ja uuden konsistorin kokoonpano on tärkeä, samoin opintotuen mahdollinen muutos”, Huhtinen sanoo.
    nnen vaaleja HYY:n edustajiston sähköpostilistalla käytiin vilkasta keskustelua siitä, tulisiko hallituksen valinnassa painottaa aiempaa enemmän ehdokkaiden vaalimenestystä. Nykyisestä, tämän vuoden hallituksesta vain kuusi on aikanaan valittu myös edustajistoon, ja sama suhde jatkuu myös uudessa hallituksessa. Esimerkiksi yksikään neljästä miesehdokkaasta ei ole edustajiston varsinainen jäsen.
    Miksi valtaan pääsee ihmisiä, jotka eivät nauti äänestäjien luottamusta?
    ”Valinnassa korostuu monenlainen pätevyys”, HYY:n Vihreiden Anna-Maria Rajala vastaa. ”Monet uudesta hallituksessa ovat olleet aktiivisesti mukana HYY:n toiminnassa tai muissa opiskelijoiden edunvalvontatehtävissä.”
    Kansallisten ylioppilaiden kumpikaan hallitustyrkky ei kuulu uuteen edustajistoon. Laura Rissanen puolustaa, että Kansyjen edustajistoryhmän jäsenillä on paljon muita tehtäviä ja henkilökohtaisia syitä, joiden vuoksi osa ei voinut sitoutua kokopäiväiseen HYY-toimintaan. ”Heitä kiinnostaa edustajistotyö, sillä HYY:ssä hallitukseen valitut edaattorit eroavat edustajistosta.”
    Miltä tuntuu nousta hallitukseen, vaikka sait edustajistovaaleissa vain kolmen äänestäjän kannatuksen, Kansyn Jani A. Seikkula?
    ”Kiinnostavalta. En kampanjoinut voimakkaasti, vaan keskityin asiakysymyksiin ja opiskelijapolitiikan tekoon. Olen istunut edustajistossa varajäsenenä ja tunnen sitä kautta toiminnan hyvin”, Seikkula vastaa.
    Osakuntien hallitustarjokas Ilkka Pölönen, 19 äänen mies, on Seikkulan kanssa samoilla linjoilla.
    ”Ei tässä ole minulle mitään ongelmaa, sillä minulla on oman ryhmäni demokraattisesti ansaitsema kannatus takanani. Olen myös edustajiston varajäsen, kuten moni muukin.”
    Eläinlääkiksen, lääkiksen ja oikiksen Help-ryhmää jo tänä vuonna hallituksessa edustanut Hanna-Mari Mäkinen jatkaa myös uudessa hallituksessa. Siitä huolimatta, ettei hän ollut edes ehdokkaana edustajistovaaleissa. Mäkinen on nousemassa kovalle paikalle HYY Yhtymän hallituksen puheenjohtajaksi.
    ”Pidin omasta puolestani moraalisena tekona sitä, etten asettunut ehdokkaaksi, kun en voi taata olevani mukana koko edustajistokautta. Ja Helpillä on ollut hieman vaikeuksia löytää sopivia hallitusehdokkaita. Itsekin suunnittelin tekeväni aivan muita asioita ensi vuonna, mutta kun tarjoutui tällainen mahdollisuus, suostuin”, Mäkinen sanoo.

Edustajistovaaleja kutsutaan
usein kaverivaaleiksi: ehdokkaita on äänioikeutettujen ja äänestäneiden määrään nähden erittäin paljon, ja huomattava osa henkilökohtaisista äänistä kertyy ehdokkaan kavereilta. Läpi pääsee varsin pienillä äänimäärillä.
    ”En haluaisi aliarvioida äänestäjiä, sillä moni ottaa asioista selvää ja äänestää silti asiapohjalta”, arvioi ainejärjestöjen Hanna Jäntti. Jäntti on hallituksen tuleva varapuheenjohtaja, ja hänellä on kokemusta jo tämän vuoden hallituksesta.
    Opiskelijademokratian ominaispiirteisiin kuuluu myös se, että edustajistoryhmät ohjaavat voimakkaasti hallituksen valintaa ja tulevia linjauksia. Ainejärjestöjen Ville Väärälä uskookin, että edustajistovaaleista tulee jatkossa aiempaa enemmän juuri ryhmävaalit.
    Ehdokkaita on valtavasti, nyt lähes tuhat. Pitäisikö ehdokasmäärää rajoittaa esimerkiksi vaatimalla kaikilta ehdokkailta sitoutumista mahdolliseen hallitustyöskentelyyn tai rajoittamalla vaalirenkaiden kokoa? Silloin pätevimmät ja sitoutuneimmat ehdokkaat nousisivat esiin.
    Hallitusehdokkaat eivät ehdokasmäärän rajoittamista kannata. ”Sitoutuminen hallitustyöskentelyyn rajaisi turhan paljon ihmisiä pois”, Rajala arvioi.

Aleksi Neuvonen
kuva Riku Siivonen