28. marraskuuta 2003
Teksti:

Taivas on harmaa kuin Antti Kalliomäki krapula-aamuna. Ihmissuhteet ovat sotkussa kuin varusmiehet illalla. Lähestyvä kolmenkympin kriisi läppää yläfemmaa väkipakolla pitkitetyn nuoruuden kanssa.     ”Tulevaisuus” luetaan ”tule, vaisuus”.
    Sanalla sanoen, marraskuu. Kuukausista julmin.

Mutta. Kyllä tämä tästä vielä ILO:ksi muuttuu, kuten työjärjestöä perustettaessa todettiin. Onneksi on kulttuuri! Sana, joka saa laittamaan varmistimen päälle pistooliin, jopa marraskuussa.
    Kulttuuri saa elämänvoiman virtaamaan paremmin kuin mikään muu. Kulttuuriministerillämmekin on makuuhuoneessaan kaksi kirjahyllyä, mutta vain yksi Niinistö.
    Paha kuitenkin vaanii. Kulttuurin kentällä pyörii jos jonkinlaista ilonpilaajaa:

Elokuvissa puhuvat. Elokuvan tulee olla mystinen kokemus, joka toteutuu elokuvateatterin pimeydessä ja hiljaisuudessa. Maailman raivostuttavin ihmislaji on elokuvissa puhuvat ääliöt, jolla ei siis tarkoiteta Stallonea ja Schwarzeneggeriä.
    Arvoisat hölösuut. Pitäkää turpanne kiinni, kun astutte leffateatteriin.

Juonenpaljastajat. Pumpattavien polvilumpioiden ohella ihmiskunnan turhimpia keksintöjä ovat lehtien romaaniarvostelut. Niillä on kaksi tehtävää: paljastaa kirjan juonesta liiaksi ja toimia kirjailijaksi kykenemättömien toimittajien egotrippailuareenana.
    Juonenpaljastelun vei huippuunsa taannoin Helsingin Sanomien tv-kolumnisti Tuike Alitalo, joka paljasti West Wing -sarjan historian yllättävimmän juonenkäänteen viikkoa etukäteen. Puolustelussa ei ainakaan järjen tuike loistanut: kolumnistin mukaan hän ei kuvitellut paljastaneensa salaisuuksia, koska kyseinen jakso oli nähty jo jenkeissä.
    Arvoisat tv-kolumnistit. Koska tajuatte, että valtaosa ihmisistä ei seuraa työkseen maailman tv-tarjontaa?

Oopperasnobit. Ooppera on hieno taidemuoto. Kansallisoopperassa on kuitenkin kiusallista käydä, koska paikalla pesii snobeja, joille tärkeintä on ulkoiluttaa vaatekaapin sisältöä ja jonottaa väliajalla viidentoista euron leivoksia. Näiden diivailijoiden takia ooppera kärsii turhaan elitistisestä maineesta.
    Arvoisat kansallisoopperan pamput. Tehkää oopperasta pop! Taide pääosaan ja kynnykset alas. Ja omien voileipien syöminen mahdolliseksi väliajalla.

franzaillaan@yahoo.com