Anna Kortesalmen voittoruno Mitä silloin tapahtui
mitä silloin tapahtui
kun kesken luentosi
joku sisälläni uskalsi avata suunsa
kun ujostelin kolmen seinän kautta luoksesi
ja kiusoittelin sinua
kuin olisimme aina tunteneet
kun sydämesi hypähti ilosta
ja flirttailit minut läpi pyöröoven
ja minä jäin pyörimään ympärillesi
porautuen syvälle syteen ja sydämeen
kun annoit käyntikorttisi
haaveilit salaa
ja hamuilit narikkalappua
kun minä silmäsin sisääsi
alkoi peikkojen aika
tulin käyntikortilla käymään
kostuin riisuvasta katseesta
lantion kaaresta
hämmentävästä hymystä
ja sen jälkeen
sielunpeikko
sydänpeikko
siivekäs peikko
lensivät viestimme viuh vauh
hellästi taikahalien
ja sanatorion sängyllä
pötkötimme vierekkäin
lääkärin kierrolla pelleillen
mitä sitten tapahtui
vernissasydän vereslihalla
kylmä viesti kaukomaalta
kostea kalma kietoi
sydämeni sumuun
entä sitten
peikkoperhe näyttelyssä
sinä ujostuneena uumoilit rikkovasi jotain
ensiyhteishali
ja pian lisää!
ja sitten
minä törmäsin hissinkarmiin
kun peruutin oveltasi rakastuneena
paloin pörröttää peikonpäätäsi
halata huolet pois
nuuskuttaa joka nupukan
tatuoida tahtomallasi tavalla
ja juoda sinua
antaa ihomme hengittää samaan hiileen
viedä meidät uuteen äänialaan
huomenen hohkaessa huokosistamme
mutta sinä
ahdistuit
ihastuksen ja rakastuksen välissä
valjastaako valkeat virtasi
ystävyys vai vakava suhde
sisaruus vai äitiys
ja minä
päätin tehdä sinusta
täydellisen
kritiikkiä haavoihin
yksi ratkaisu ongelmiin
pikaparannus pelkoihin
tuli kahden kuukauden karkotus
joka opetti
mitä rakkaus on
kunnioitusta
ja vapautta
ja sillä vapaudellasi
siipipeikkoni
sinä räpiköit ruumiisi toiseen syliin
kun tarvitsit nyt toisenlaista
kun ajoituksemme oli väärä
mutta minun sieluni
jäi sanatorioon
kuonotusten omasi kanssa
Anna Kortesalmi
Marie Jaakkolan toiseksi sijoittunut runo
Olla vain.
Halausasennossa.
Niin solmussa
ettei halua, voi pois.
Nukkua ja herätä
nousematta.
Kieriä keskenään.
Sitten joskus
kahvia.
Halia sekin.
Pari sanaa
ei missään nimessä
enempää.
Vain ja
tarpeeksi.
Pieniä liikkeitä
ettei särkyisi.
Hetki
tai minä.
Marie Jaakkola
Marie Jaakkolan kolmanneksi sijoittunut runo
sinä ja sinun ikuiset lupauksesi
minä ja minun ikuiset toiveeni
uskoa ei kummallakaan.
tiedän mitä rakkaus voisi olla
olen lukenut siitä kirjoista
katsellut siirappia valuvana elokuvissa
kuullut ystäviltäkin.
käännät kylkeä panon jälkeen
minä saan tuskin unta
katsellessani näppyläistä selkääsi.
aamulla odotan rinnat törröttäen
joskos hivelisit
mutta juokset keittiöön
kahvipitääkeittääsanomalehtilukea
aamupala on valmis rakas.
sanot että sitten illalla
mennään yhdessä ulos.
soitat sitten illalla että
kavereiden kanssa venyy vielä
ja että voin vapaasti liittyä seuraan
jos vain haluan.
miksi minä valitsin
lempimekkojesi joukosta koko päivän.
ja minä menetän itseni
köyttäytyessäni sinuun
ja minunko on vika
jos heitän sinua esineillä
kun ryömit kotiin ja
sanot haluavasi vain minut.
kuitenkin taas seuraavana yönä
katselen näppyläistä selkääsi
ja ajattelen että seuraavana aamuna
meitä ei enää ole
tietäen että kyllä vaan.
Marie Jaakkola
