17. lokakuuta 2003
Teksti:

Suomalaisista kirjallisuusmyrskyistä on pitkään puhuttu vain kaukaisina kuuskytluvun kaikuina. Siksi tänä syksynä on ollut virkistävää seurata maan perinteikkäimpiin kirjallisuuslehtiin, Nuoreen Voimaan ja Parnassoon, liittynyttä kärjekästä mielipidekirjoittelua. Kirjoittelun areenana ovat olleet lähinnä Helsingin Sanomien kulttuuriosaston keskustelupalsta sekä Kiiltomato.net-verkkoportaali.
    ”Nuori Voima kaipaa valtaajia”, yllytti esimerkiksi runoilija ja kriitikko Helena Sinervo (HS 4.9.). Sinervo syytti Nuorta Voimaa liiasta akateemisuudesta ja vaikeatajuisuudesta; hänen mielestään ”filosofian ja kirjallisuuden tutkijat ovat vallanneet nuorille taiteenharjoittajille tarkoitetun areenan”.

Nuoren Voiman Liiton julkaiseman lehden vastaava päätoimittaja, estetiikan lisensiaatti Markku Lehtinen, 45, suhtautuu kritiikkiin tyynesti. Pitkään eri yliopistoissa tutkijana ja opettajana toiminut Lehtinen on ennen päätoimittajuuttaan avustanut Nuorta Voimaa ja muita kulttuurilehtiä. Nyt hän tilaa Rikhardinkadun kirjaston läheisessä ravintolassa appelsiinimehua [sic!] ja punnitsee pitkään sanojaan.
    ”Meille lähetetään melko paljon esimerkiksi runoja. Niiden taso vaihtelee huomattavasti, emmekä voi julkaista kaikkia. Minusta Nuoren Voiman tärkein tehtävä on pitää yllä keskustelua kirjallisuudesta. Se tapahtuu julkaisemalla esseitä ja käännöksiä sekä esittelemällä sellaista kirjallisuutta, joka ei muuten tulisi esitellyksi”, Lehtinen linjaa maltillisesti.
    Lehtinen torjuu syytteet akateemisuudesta ja vaikeatajuisuudesta; hän ei pidä Nuorta Voimaa missään mielessä tieteellisenä julkaisuna. Mutta eikö tosiaan haittaa, jos lehdessä olevia juttuja ei ymmärrä?
    ”Mitä ymmärtäminen tarkoittaa? Tällaista erityisalan kulttuurijulkaisua ei voi lähteä kauheasti keventämään. Tietenkin on aiheellista miettiä, voisiko jonkin sivistyssanan korvata kansantajuisemmalla ilmaisulla. Mutta kyllä se on niin, että esimerkiksi filosofiaa on mahdotonta opiskella, jos ei halua lukea mitään, mitä ei ymmärrä.”
    Sen verran uudistuspaineet ovat Nuorta Voimaa tärisyttäneet, että lehteen on perustettu toimitusneuvosto. Se tarkoittaa, että lehden sisältöä suunnittelee tulevaisuudessa nykyistä laajempi joukko.
    ”Toimitusneuvosto tosin pantiin vireille jo keväällä, ennen lehdestä viime aikoina käytyä keskustelua.”

Sekä Nuoren Voiman
että Parnasson kohdalla mielipidekirjoittelu on liittynyt myös päätoimittajien vaihtumiseen. Nuorella Voimalla on kerrallaan kaksi päätoimittajaa, joista toinen on niin sanottu vastaava päätoimittaja. Arvostelijoiden mukaan Nuoren Voiman käytäntö on johtanut siihen, että päätoimittajat valitaan kaveripohjalta.
    ”Uuden päätoimittajan valitsee Nuoren Voiman Liiton hallitus, en minä. Valinta tehdään esityksen pohjalta. Olen tehnyt esityksen, ja on todennäköistä, että se menee läpi”, Lehtinen myöntää.
    Sitä, kuuluuko pian valittava uusi päätoimittaja Lehtisen kavereihin vai ei, Lehtinen ei suostu kommentoimaan. Uuden päätoimittajan nimi kerrotaan julkisuuteen seuraavan NVL:n hallituksen kokouksen jälkeen, joka on marraskuussa.

Parnasson tuorein numero osoittaa, että lehden uusi päätoimittaja Juhana Rossi, 30, on myllertänyt lehden aivan uuteen uskoon. Englantilaista filologiaa opiskellut ja toimittajana työskennellyt Rossi puhuu lukijaystävällisyydestä; mukana on entiseen Parnassoon verrattuna paljon kuvia, perinteisen kaunokirjallisuuden rinnalla on selkeää journalismia ja pitkien juttujen lomassa on myös viihteellisempiä lyhyitä juttuja.
    Lehden uudesta ilmeestä Kiiltomato.netissä käyty keskustelu on ollut melko murskaavaa, ja myös kirjallisuustoimittaja Timo Hämäläinen on ehättänyt varsin suorasukaisesti haukkumaan uudistuksen Helsingin Sanomissa. Parnasso on kuulemma liiankin lukijaystävällinen, suorastaan naistenlehtimäinen, mikä on Kiiltomato.netin keskustelussa ilmeisesti halveksuttavin mahdollinen journalismin laji.
    ”Niin kauan kuin nimi kirjoitetaan oikein, kaikki julkisuus on hyvästä”, sanoo Juhana Rossi ja tilaa – kyllä vain – haudutettua teetä.
    ”Otan vakavasti vain sellaisen kritiikin, joka on hyvin perusteltua. Jos joku kirjoittaa Kiiltomato.netissä nimimerkillä omista mutu-tuntemuksistaan, ei ole mitään syytä loukkaantua. Kiiltomadon keskusteluissahan uutta Parnassoa on verrattu jopa Pahkasikaan ja Vartiotorniin”, Rossi hymähtää.
    Rossin mielestä arvostelu ei ole kohdistunut niinkään lehden sisältöön vaan sen ulkoasuun ja mainoksiin.
    ”Sitä paitsi niin sanottu yleinen mielipide on usein pelkkää pintakuohuntaa. Olen ottanut semmoisen linjan, että lehti puhukoon puolestaan. Elämä jatkuu ja seuraava numero tulee.”
    Ennen Rossia Parnassoa päätoimitti yli neljä vuosikymmentä runoilija Jarkko Laine. Laineen kitkeränsävyisten puheenvuorojen perusteella on saattanut vaikuttaa siltä, että päätoimittajuudesta loppuminen oli Laineelle kova paikka.
    Juhana Rossi, onko Laine kypsänä sinuun? ”Ei tietääkseni. Olen tavannut Laineen vain kerran Kirja A&Ö -ohjelman nauhoituksissa, jotka sujuivat ystävällisessä hengessä. Minusta hänen Parnassoa koskevat puheenvuoronsa ovat olleet omalla tavallaan perusteltuja ja persoonallisia. Hänellä on hauska tyyli.”
    Rossille Parnasson päätoimittajuudesta ei ole tulossa elämäntyöprojektia: hänellä on viiden vuoden määräaikainen työsuhde.
    ”Olen asennoitunut niin, että jossain vaiheessa ojennan ohjat seuraavalle.”

Myös Suomen ainoa merkittävä runouslehti Tuli&Savu on uudistunut – ja saanut osakseen lähes pelkkää ylistystä. Runousyhdistys Nihil Interitin julkaisema lehti hätkähdyttää heti kättelyssä komealla ulkoasullaan, joka on Taideteollisen korkeakoulun graafisen suunnittelun opiskelijoiden käsialaa. Erikoisuutena ovat yläreunastaan yhteen jätetyt sivut, joiden takia jokainen lehden aukeama täytyy itse murtaa auki.
    Tuli&Savun päätoimittaja Miia Toivio, 29, kertoo, että sivujen yhteen jättäminen oli Taideteollisen korkeakoulun opiskelijoiden idea. ”Näin lukeminen saa lisää fyysisyyttä ja lehdestä tulee lukijalleen esineenä henkilökohtainen.”
    Helsingissä yleistä kirjallisuustiedettä opiskellut Toivio määrittelee, että Tuli&Savu pyrkii ennen kaikkea elävöittämään kotimaisen kirjallisuuden kenttää julkaisemalla mielenkiintoista suomalaista ja ulkomaista runoutta.
    ”Koska lehti on aiemmin ollut turkulaisen runoliikkeen julkaisu, uutena haasteena on erottautua vanhoista mielikuvista, kuten siitä, että meille on totuttu lähettämään enimmäkseen realistista ja naturalistista runoutta.”
    Toivio onnistuu yllättämään päätoimittajien kirjallisessa, mutta raittiissa ravintolaseurueessa: ”Kuivaa siideriä, kiitos!”
    Runouslehden toimittamisen ohella Toivio on hankkinut kokemusta myös toisenlaisesta lehtikirjoittamisesta: hän kirjoittaa kolumneja Cosmopolitaniin. Sekä tietenkin omia runoja.
    ”Meillä koko lehden toimitus kirjoittaa runoja. Olen ollut päätoimittajana nyt kahden numeron ajan; aiemmin olin toimitussihteeri. Päätoimittajan vaihdokseen ei liittynyt sen kummempaa dramatiikkaa”, Toivio sanoo.
    ”Olisi ehkä kannattanut”, julkisuuden mainosarvon ymmärtävä Rossi epäilee. ”Siitähän olisi saanut mahtavan skuupin: SKANDAALI TULI&SAVUN JOHDOSSA!”

Anne Moilanen