03. lokakuuta 2003
Teksti:

On sikapaljon asioita, jotka eivät sovi julkisuuden kanssa yhteen. Yksi niistä on vanhemmuus. Lapsen saaminen on jokseenkin yhtä harvinaista kuin ripillepääsy. Tästä faktasta ei valitettavasti ole jäänyt monenkaan aivoihin muistijälkeä, vaikka ripillepääsystä olisi hyvinkin lyhyt aika.
    Meitä muistutti asiasta viikko sitten yhdestä fyysisesti ja toisesta henkisesti teini-ikäisestä muodostunut tv-tähti-malli-pariskunta, joka löi kaikki ennätykset jakamalla lapsensa kuvan medialle puoli vuotta ennen lapsen syntymää.

Kun ”vatsa” ja kuva katkaravusta on esitelty lehdissä alkaa ihana odotuksen aika.
    Seuraava vaihe julkkisvanhemman elämässä ei ole lausunnoista huolimatta ”henkinen kasvu isäksi tai äidiksi” vaan henkiseksi kasvuksi naamioitu suunnitelma siitä, kuinka lapsen voi mahdollisimman nopeasti tuotteistaa ja muuttaa massiksi.
    Siksi viimeistään siinä vaiheessa, kun lapselta tulee pottaan kakka, iskältä/äiskältä on tullut kirja.
    Kirja kertoo erittäin harvoin siitä, miten puolitoista vuotta sitten lehdessä julkaistusta katkaravusta on kehittynyt ihminen. Sen sijaan se usein kertoo siitä, miten hämmästyttävän vähän kehitystä iskässä/äiskässä on tapahtunut.
    Iskä tai äiskä tilittävät, kuinka ”mulla oli rankkaa, kävin masennuksen porteilla” kuin olisivat ensimmäiset lapsensaaneet koko maailmassa. Koska onhan se r-a-n-k-k-a-a, ei sitä lapsettomat tajua, miten jumissa hartiat on kun kantaa kolme päivää lasta rintarepussa Provinssirockissa.

Vanhemmuudesta voi tietysti myös antaa haastatteluja, mikä on näyttävämpää ja yleisöä rasittavampaa kuin ajatusten piilottaminen kirjankansien väliin.     Kuolaava punkero on sitä paitsi valokuvissa kiva fashion accessory, se antaa jänskästi syvyyttä parisuhteelle. Ja sille voi pukea kuvauksiin ihania Kenzon ja Burberryn lastenvaatteita.
    Julkinen vanhemmuus näyttää mystisesti päättyvän vauvaiän jälkeen. Jälkikasvua esitellään enää hätäisesti Disney-elokuvan kutsuvierasnäytännön ovensuussa takki päällä ja suu täynnä popcornia.
    Vanhemmat eivät ole yhtäkkiä hoksanneet, että ”kas, tää mun lapsen myyminen medialle ei ole moraalisesti oikein”, vaan taapero on oppinut puhumaan.
    Kun se kerran esittelee Seiskan toimittajalle, että ”tässon mun isä, äiti sanoo sitä siaksi”, julkkisvanhemmuus on ohi.
    Ja siihen asti meidän muiden on vain kestettävä.

haarakonttori@jippii.fi