Kevät tulee, sää on aurinkoinen ja lämmin, ja olen käynyt jo useaan otteeseen hiihtelemässä läheisellä järvellä. Pisamat ovat palanneet koristamaan nenänvarttani, mutta kulmakarvojeni väliin kotiutunut ryppy sen kun syvenee.
Syynä on vaalien jälkipyykki, tarkemmin ottaen Sailaksen työryhmän ”raportti”. Uutisia katsoessa kaukosäädin meinasi tippua kädestä, että ei jumalauta, ei voi olla totta. Ei tällaista voi tapahtua edes Suomessa.
Mutta näköjään voi. Juu kyllä. Tosin jo raportti-sanan käyttö Sailaksen työryhmän tuotoksen yhteydessä on harhaanjohtavaa.
Kysymyksessähän ei ole puolueeton, rakentavassa hengessä tehty tilannekatsaus, vaan oikeistofasistinen ohjelmanjulistus, joka veisi leivän opiskelijoiden, työttömien, työllistämistukilaisten ja kulttuuriväen suusta. Siis niiden, jotka ovat jo valmiiksi köyhiä.
Ennen tällaisia kirjallisia tuotoksia ei naamioitu ”raporteiksi”. Niillä oli lennokkaampia nimikkeitä, sellaisia kuin Mein Kampf.
Vastustan suunnilleen kaikkea, mitä ”raportin” ehdotuksista on tiedotusvälineissä kerrottu. On uskomatonta, kuinka mukamas ei-puoluepoliittisesti sitoutuneet virkamiehet ovat saaneet aikaan niin yksisilmäisesti rikkaita ja hyväosaisia suosivan ohjelman.
Panee miettimään, pitäisikö virkamiehetkin valita vaaleilla. Tällaista silmitöntä selkänahasta repimistä en olisi odottanut edes kokoomukselta.
On selvää, että kokoomuksen vaalitappioon on muitakin syitä kuin nynny puoluejohtaja. Kun Itälä ennen vaaleja ilmoitti, että he tekevät osinkojen verotuksesta tarvittaessa hallituskysymyksen, ajattelin, että viimeistään tällä, poju, on vaalitappionne sinetöity. Puoluehan on täysin vieraantunut todellisuudesta.
Vaalien tulos oli ihan selkeä. Kokonaisuutena vasemmisto voitti. Oikeisto hävisi. Kansa haluaa yhteisvastuullisempaa politiikkaa.
Äänestäjien kannalta on suoranaista selkään puukottamista, että tällainen oikeistofasistinen ”raportti” esitellään vasta vaalien jälkeen. Samat poliitikot, jotka ennen vaaleja messusivat vähäväkisimpien olojen parantamisen puolesta, ovat jo hyvää vauhtia läpikäymässä aatteellista metamorfoosia.
Saatanan raukkikset. Missä on selkärankanne, poliitikot? Miksi te ette sano, että ohjelma on kokonaisuutena paska, että se on vaarallinen, suorastaan murhanhimoinen visio yhteiskunnasta, jota me emme halua?
Miksi te ette sano niin, vaan kiemurtelette tv-kameroiden edessä epäilyttävän konsensushenkisinä, koettaen löytää tästä ”monipuolisesta” esityksestä jotakin hyvää sanottavaa?
Ja sinäkin, Jäätteenmäkeni. Ennen vaaleja sanoit, että sellainen hallitus, jossa puolueesi on mukana, ei tule kuunaan tekemään niin oikeistolaista politiikkaa kuin edelliset kaksi Lipposen hallitusta. Huomiseen, sanoi mummo ja kuoli.
Anne Moilanen
anne.moilanen@pp1.inet.fi
