25. huhtikuuta 2003
Teksti:

Suomessa on kolme juhlaa, joita halveksitaan kutsumalla niitä ryyppyjuhliksi. Ja ihan kuin kaikki eivät niitä tietäisi, ne ovat juhannus, uusivuosi ja vappu.
    Näiden kolmen juhlan niputtaminen osoittaa kuitenkin paitsi perusteetonta arroganssia, myös täydellistä tietämättömyyttä juhlajuomisen ominaispiirteistä.
    Juhannuksen juhliminen on ihan helppoa: piiloudutaan mökille, rakennetaan olutkoreista ja grillimakkarapaketeista tiipii ja vietetään siellä kolme päivää. Uutenavuotena ostetaan kuohuviiniä, nakkeja ja perunasalaattia, tilkitään ikkunat, etteivät 30 asteen pakkanen ja tuttavallisiksi riehaantuneet humalaiset naapurit pääse kylään, ja katsotaan UIP:n edelliskesäistä revyytä telkkarista.

Mutta vappu,
se onkin mutkikkaampi juttu. Ensinnäkin, miksi vappu-paralle ei ole mitään omaa ruokaa (silliä ei lasketa, koska se ei ole ruoka)? Minkä ihmeen takia taas pitää syödä nakkia ja perunasalaattia? Eikö työläisillä ole ollut sen vertaa mielikuvitusta? Ja eikö sitä paitsi 60-luvulla nakit olleet ihan sikakalliita? Vai onko tässä tarkoituksena se, että arkinen ruoka yhdistää kerran vuodessa yhteiskuntaluokat?
    Toisaalta, ei ole vaikeaa löytää suomen kielessä elävän ”nakit to face”- eli ”nakit naamalle” -sanonnan alkuperää.
    Toinen vappuna kipeästi koskettava ongelma on se, että kumpana päivänä sitä oikein pitäisi ryypätä? Vappuunhan kuuluu oleellisesti, että vapunpäivän aamuna lähdetään piknikille, jossa juodaan aivan helvetisti kuohuviiniä.
    Lapsille tiedoksi: ennen vanhukset lähtivät reippaalle vappukävelylle, jota kutsuttiin marssiksi. Kun elintaso on noussut, myös työväenluokka on korvannut vappupäivän reippailun juopottelemalla ja ahtamalla suola- ja kolesterolipitoisia sillimunaleipiä napoihinsa.
    Mutta entä jos edellisillan nakit painavat raskaasti silmäluomia? Ja vappupäivän jälkeinen päivähän on hitto soikoon arkipäivä! Milloin sitä voi juoda, häh?
    Ehkä on niin, että työajan ikeen alle alistettu luokka juo aattona, ja ne, jotka voivat olla seuraavan aamupäivän ”palaverissa” vetävät vapautuneina Keltaista leskeä Kaivarissa. Kuka yritti mumista jotain kansaa yhdistävästä juhlasta? En minä ainakaan.

Kolmas ja kiperä pulma on ylioppilaslakki. Eihän kukaan idiootti keekoile valkolakki päässään, ellei sitten ole edelliskevään ylioppilas. Mutta jos ei laita lakkia, kaikki ajattelevat, että siinä kävelee apea merkantti, jolla on alhainen sivistystaso ja huono palkka. Onko kiva tulla juhlapäivänä leimatuksi merkantiksi? Kysynpähän vaan.
    Mitä sitä muutenkaan osaa laittaa päälleen? Pitäisi juhlia kevättä uudessa mekossa, mutta vapun keskimääräinen keli perustelee kyllä aukottomasti sen, miksi ne karseat haalarit on keksitty.
    Ja hei, sovitaanko niin, että jos joku tulee vielä sanomaan ”klara vappen”, niin sen ilmapallon saa puhkaista.

haarakonttori@jippii.fi