14. maaliskuuta 2003
Teksti:

Turnauskestävyyttä löytyy, samoin pakkasen. Tämä testattiin, kun opettajaksi opiskelevien kattojärjestö SOOL ja Suomen lukiolaisten liitto tenttasivat nuoria kansanedustajaehdokkaita ”piinapulpetissaan” Rautatientorilla viime viikolla. Ylimpänä tentaattorina toimi edesmenneen ATV:n kulttihahmo Ämpäripää.
    Kirkas pakkaspäivä veti paikalle vain joitakin kymmeniä kuulijoita. Pipopäisten ehdokkaiden hymy ei hyytynyt, vaikka takana oli paneelia toisensa jälkeen ja säätila pakotti useimmat hypähtelemään tasajalkaa mikrofoniensa takana.
    Opettajaksi opiskelevaa yleisöä huolestuttivat muun muassa koulu- ja koulutusjärjestelmien luoma epätasa-arvo, opiskelijan toimeentulo ja korkeakoulutettujen sopiva osuus ikäluokasta.
    Opiskelijan toimeentuloasioissa ehdokkaiden rintamalinjat oli kuitenkin luotu jo edellisellä viikolla HYY:n vaalikarnevaalissa ja Hämäläis-Osakunnan juristikerhon vaalipaneelissa.
    Kiivaimman keskustelun viritti kummassakin tilaisuudessa kysymys siitä, millä keinoilla opiskelijan toimeentuloa pitäisi ensisijaisesti parantaa. Siis: korottamalla vapaan vuositulon rajaa vai itse opintotukea.

Suurin osa panelisteista mainitsi tärkeimpinä keinoina opintotuen indeksikorotuksen ja asumistuen vuokrakaton sitomisen alueelliseen hintatasoon. Vihreitä Hämiksellä edustanut Anni Sinnemäki sekä keskustan Marianne Falck nostivat esiin myös asumistuen ympärivuotistamisen.
    Kokoomuksen Kristiina Kokko puhui kummassakin tilaisuudessa vuositulorajan korottamisen puolesta. Kokon mukaan ennusteet talouskasvun hidastumisesta merkitsevät, että yhteiskunnalla ei ole varaa opintotuen tasokorotukseen.
    Vapaan vuositulorajan korottaminen sen sijaan olisi taloudellisesti mahdollista ja antaisi opiskelijoille nykyistä paremmat mahdollisuudet elättää itse itsensä tekemällä töitä opintojen ohessa.
    Kokko korosti, että opiskelijan toimeentulosta puhuttaessa on syytä erottaa toisistaan ideaalimaailma eli se, mitä haluttaisiin, ja reaalimaailma, jossa on otettava huomioon se, mihin rahat riittävät. ”Kernaasti nostaisin opintotuen 1 500 euroon, josta olen puhunut, mutta toinen asia on, mihin meillä on varaa”, Kokko sanoi.

Kaikki ehdokkaat
eivät lämmenneet Kokon linjalle. Vahvinta vastarintaa tarjosivat demarit, vihreät ja Vasemmistoliitto.
    HYY:n tilaisuudessa vihreitä edustanut Johanna Sumuvuori asettui opintotuen korottamisen puolelle. ”En kannata tulorajojen nostamista, koska tukea menisi ihmisille, jotka tulevat toimeen muutenkin.”
    Vasemmistoliiton Paavo Arhinmäki piti Kokon näkemystä ”hyväosaisten puheena”. Hänen mielestään ensisijaista olisi korottaa opintotukea, jolloin tuki kohdistuisi suoraan heikoimmassa asemassa oleviin opiskelijoihin, eli niihin, jotka syystä tai toisesta eivät ole saaneet ansiotyötä.
    Demarien Petteri Oksa muistutti, että kyse on yhteiskunnan arvovalinnoista.
    ”Halutaanko veronalennuksia vai tulonsiirtoja? En lähtisi rukkaamaan tulorajoja. Jos opiskelija on saanut niin hyväpalkkaisen työn, että tukisummat laskevat, onko tukia pakko ottaa vastaan”, Oksa kysyi.
    Vihreiden Sinnemäki piti Hämäläis-Osakunnan paneelissa opintotuen korottamista ensisijaisena mallina siksi, että se kannustaisi täysipäiväiseen opiskeluun.
    ”En myöskään ymmärrä, millaisessa ideaalimaailmassa opintotuen pitäisi olla 1 500 euroa. Siinä tilanteessa pitäisi rukata muitakin tukimuotoja”, Sinnemäki sanoi.

Keskustan Marianne
Falck piti käytyä keskustelua mustavalkoisena. Hänen mielestään indeksikorotusta tarvitaan, mutta pitkällä aikavälillä olisi tarpeen tarkistaa myös tulorajoja. Se parantaisi opiskelijoiden työnsaantimahdollisuuksia, kun työvuoroja ei tarvitsisi jättää väliin liian suuren palkan pelossa.
    Rkp:n Kaj Heino oli Falckin kanssa samoilla linjoilla. Hän nostaisi tulorajoja, mutta ei pidä sitä ainoana keinona. ”Parasta olisi, että opiskelijalla on monta erilaista mahdollisuutta hankkia toimeentulonsa.”
    Heinon mukaan varaa suureen opintotuen korotukseen ei ole, mutta pienikin tasokorotus olisi yhteiskunnalta signaali siitä, että opiskelua arvostetaan.
    Kristiina Kokko lavensi keskustelua muistuttamalla, että opiskelijan toimeentulo-ongelmia voidaan lähestyä myös koulutussuunnittelun kautta.
    ”Yliopistojen perusrahoitus pitäisi saada kuntoon niin, että kenenkään valmistuminen ei jäisi kiinni esimerkiksi siitä, järjestetäänkö joitain kursseja vai ei. Mutta ihan kaikkeen meillä ei ole rahaa. En tiedä, ottaisivatko Oksa ja Arhinmäki tukien nostoon tarvittavat rahat pois yliopistojen perusrahoituksesta”, Kokko sanaili.
    Kokko syyttikin vasenta laitaa populismista. ”Olen hyvin ilahtunut, jos Paavo-poika saa valtion budjettiin riittävästi rahaa järjestelmälle, joka tukisi nimenomaan päätoimista opiskelua.”

Noora Jokinen