Sähköposti@ pakolaisleiriltä

T:Teksti:

KASULU. Rundinkielinen puheensorina täyttää huoneen. Harmaantuneet miehet ja nuoret naiset tuijottavat keskittyneesti eteensä. Ikkunoissa on kalterit, pölyisellä pihalla pitkä parakkien rivi. On iltapäivä nettikahvilassa Mtabilan pakolaisleirillä läntisessä Tansaniassa.
    Kaksi vuotta puuhattu internetkeskus avattiin viime marraskuussa. Keskuksen vastuuhenkilöt, burundilaiset Patrice Manengere ja Leon Mti rawlekura, julistavat verkkoyhteyden mullistavaa vaikutusta. Koska leiristä ei saa poistua ilman lupaa kuin lähiympäristöön, internet on hyvä keino hankkia tietoa ulkomaailman tapahtumista.
    ”Internet on pakolaiselle sanomalehti, kirja, koulu ja yliopisto”, hehkuttaa hankkeen primus motor, englantilainen Geoff Calder. ”Kun muutama sata ihmistä pääsee nettiin, koko yhteisö voi lopulta hyötyä.”
    Calderin suunnitelmissa on perehdyttää tiettyjen ammattiryhmien edustajia tietokoneiden maailmaan ja päivittää siten esimerkiksi leirin opettajien tiedot ajan tasalle. Burundissa tietokoneita ei käytetä yleisesti, joten pakolaisten tietokonetaidoissa on parantamisen varaa. Keskus tarjoaakin jo leirin asukkaille pikakursseja koneiden käyttöön.

Mtabilassa netissä käy päivittäin nelisenkymmentä ihmistä. Kymmenen tuliterää konetta pyörivät ulkona törröttävien aurinkopaneelien keräämällä energialla, ja internetiin pääsy hoituu ottamalla satelliitin kautta yhteys saksalaiseen palveluntarjoajaan.
    Yksi keskuksen vakiokävijöistä on lukioikäinen Leonidas Karabashinze, joka vaikuttaa yhtä teknouskovaiselta kuin suomalaiset konsanaan.
    ”Tietokoneen käyttäminen on tosi tärkeä taito tässä maailmassa”, burundilainen Karabashinze sanoo. Hän on vakuuttunut, että kyvyistä on hyötyä työllistymisessä, kun kotimaahan voi taas joskus palata.
    Karabashinze pitää netin välityksellä yhteyttä muihin maihin muuttaneisiin sukulaisiin ja ystäviin ja seuraa uutisia esimerkiksi BBC:n, Radio France Internationalen ja Voice of American sivuilta. Hän käy myös eri yliopistojen kotisivuilla ja etsiskelee netistä tahoja, jotka voisivat ehkä sponsoroida jatkokoulutusta jossakin päin maailmaa.
    Vaikka nettikahvila ei ole ensimmäinen asia, jonka pakolaisleiriltä arvelisi löytyvän, maailman mittakaavassa Mtabilan tietokoneluokka ei ole poikkeus. Vastaavia on pystytetty pakolaisleireille esimerkiksi Länsirannalla ja Kosovossa.
    Afrikassa toiminta on vielä harvinaista. Mtabilan hanke on kuitenkin käynnistynyt niin lupaavasti, että samanlaisia pisteitä kaavaillaan muillekin Tansanian leireille.
    Mtabilan keskusta rahoittaa kaksi yksityistä amerikkalaista säätiötä sekä YK:n kehitysjärjestö UNDP ja pakolaisjärjestö UNHCR. Netin käytöstä peritään maksu, sata shillinkiä eli kymmenen senttiä puolelta tunnilta.
    Mistä pakolaiset pystyvät venyttämään siihen tarvittavat rahat?
    Geoff Calderin mukaan jotkut saavat rahaa sukulaisiltaan, toiset tekevät hanttihommia ja myyvät kasvattamaansa ruokaa leirin ympärillä asuville tansanialaisille. Pakolaisten itsensä antama kuva asiasta on vähemmän ruusuinen: yksi tulonlähde on keinottelu YK:n jakamilla avustuspakkauksilla.
    Huvin vuoksi surffailuun ei siis kovin moni kykene. Niinpä monet nettikahvilan asiakkaista menevätkin hämilleen suosikkisaitteja kysyttäessä ja selittävät käyttävänsä verkkoa ensisijaisesti sähköpostiin ja korkeintaan uutisten selaamiseen, jos aikaa jää.

Nettikeskuksen perustajien
tavoite on ollut tehdä leirillä vietettävästä ajasta pakolaisille hyödyllisempää ja vähemmän ahdistavaa. Täysin haltioitunutta vastaanottoa Mtabilan nettihanke ei ole kuitenkaan saanut.
    Soraääniä on kuulunut omista joukoista. UNHCR:n paikallisten työntekijöiden mielestä internet-keskuksen perustaminen leirille oli arveluttavaa, sillä se vie pakolaisille ristiriitaista viestiä olojen pysyvyydestä. Rutiköyhän Tansanian hallitus haluaisi kuitenkin palauttaa burundilaiset kotimaahansa mahdollisimman pian.
    Mtabilan kahdella leirillä asuu arviolta satatuhatta hutupakolaista, osa heistä jo kymmenettä vuotta. Rajan takana Burundin eteläosassa tilanne on yhä niin epävakaa, ettei turvallista kotiinpaluuta voida taata.
    Keskuksen pitäjien mielestä syytökset ovat perusteettomia: internetin tietotulvaan käsiksi pääseminen antaa pakolaisille tunteen ajan tasalla olemisesta, ja pysähtyneessä elämässä se jos mikä on tärkeää.

Maria Tolsa