28. maaliskuuta 2003
Teksti:

Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan hallitus käyttää aikansa epäolennaiseen maailmanparannukseen sen sijaan, että yrittäisi tosissaan parantaa opiskelijan asemaa. Sitoutumattomat ryhmät ovat tosiasiassa kallellaan vasemmalle ja koko ylioppilaskunta on hyvää vauhtia muuttumassa punavihreiden hörhöjärjestöjen bulvaaniksi.
    Tätä mieltä on HYY:n oppositio, seitsemästä kansallisesta ylioppilaasta (Kansy) ja yhdestä kristillisdemokraatista koostuva Oikea edustajistoryhmä.
    Kansy jättäytyi HYY:n hallituksesta oppositioon vuonna 1999 omasta halustaan, kun ryhmän mielestä sille tarjottiin liian köykäisiä vastuualueita. Sen jälkeen hallituksen ovi ei ole kansylaisille auennut. Oppositio löytääkin ylioppilaskunnan tavasta toimia paljon moitittavaa.

Eniten oppositiota hiertää huoli siitä, että HYY:ssä tanssitaan pienen ydinjoukon pillin mukaan.
    Edustajistoryhmän puheenjohtajan Anna Anttisen mielestä HYY:stä on hyvää vauhtia tulossa ”punavihreiden hörhöjärjestöjen bulvaani”, joka ottaa kantaa nimenomaan asioihin, jotka ovat tärkeitä tietyille, sopivan läheisille kansalaisjärjestöille. Viime aikoina kantaa on otettu esimerkiksi Irakin sotaa vastaan ja seksuaalisten vähemmistöjen oikeuksien puolesta.
    ”Uuden yo-talon järjestötiloissa pyörii melko pieni joukko opiskelijoita, jotka edustavat useita järjestöjä: Vegaaniliittoa, Maan Ystäviä, Anarkistiliittoa…” Anttinen listaa.
    Suuri järjestökirjo on ylioppilaskunnalle rikkaus, mutta kansylaisten mielestä ongelmia tulee, kun tiettyjen järjestöjen mielipiteet alkavat värittää toimintaa ja julkisia kannanottoja enemmän kuin muiden.
    ”Jotkut ajattelevat, että kun meillä kerran on 30 000 jäsentä, niin lähdetäänpä ajamaan tätä omaa asiaa vähän isommalla fontilla”, Kansyn puheenjohtaja Antti Pätiälä heittää.
    ”On ymmärrettävää, että kun samat henkilöt toimivat sekä kansalaisjärjestöissä että opiskelijapolitiikassa, järjestöjen puolelta tulee toiveita, että niiden ääni tulisi kuuluviin”, edustajiston ainoa kristillisdemokraatti Mikko Leskelä sanoo. ”Mutta jos toimitaan näin, HYY:stä tulee helposti jonkun pienehkön kansalaisjärjestön bitch.”
    ”En voisi kuvitella, että esimerkiksi Akateeminen maanpuolustusyhdistys ARU lähtisi lobbaamaan omia näkemyksiään eteenpäin HYY:ssä. Toimintatavat ovat siellä hyvin erilaiset”, Anttinen huomauttaa.

Joukko kiistää, että ärtymystä herättäisi se, että esillä olleet aiheet kuten seksuaaliset vähemmistöt olisivat olleet erityisen arkoja juuri heidän ryhmälleen. Pikemminkin ne jakavat voimakkaasti mielipiteitä myös ryhmän sisällä.
    Leskelä esimerkiksi äänesti ryhmänsä ainoana edustajana Irak-kannanoton puolesta, mutta suhtautuu samalla jyrkimmin naisparien hedelmöityshoitoihin. ”Laajahko kristillisten opiskelijoiden joukko on jatkuvasti varpaillaan, kun meidän ääntämme käytetään väärin”, Leskelä huolehtii.
    Ja kun mielipiteet jakautuvat voimakkaasti, tuntuu epäreilulta, että HYY puhuu näissä asioissa koko jäsenistönsä suulla.
    Mutta näinhän demokratiassa toimitaan: opiskelijat valitsevat edustajiston, edustajisto hallituksen ja hallitus toimii tärkeänä pitämiensä asioiden puolesta.
Tarkemmin katsoen HYY:n hallitus ei sitä paitsi näytä kovin punavihreältä. Vihreitä on kaksi, Sitoutumattomalla vasemmistolla on yksi edustaja.
    Opposition mielestä kuitenkin osakuntien ja ainejärjestöjen isoja edustajistoryhmiä käytetään vasemmiston poliittisten tarkoitusperien ajamiseen ja ryhmät ovat sitoutumattomia vain periaatteessa.
    ”Mukana on paljon tyyppejä, joista kaikki tietävät tai pystyvät päättelemään, minkä puoluekirjan itse kukin ottaisi”, Antti Pätiälä sanoo. ”Ei tarvita kuin muutama politrukki, jotka sitten menevät hallitukseen.”
    Osakunta- tai ainejärjestökaveriaan äänestävä riviopiskelija ei siis tiedä ottavansa kantaa puoluepolitiikkaan, Mikko Leskelä korostaa.

Paitsi oikeista ja vääristä mielipiteistä, kyse on myös painotuksista.
    ”Pitäisi keskittyä niihin asioihin, jotka ovat kaikkein tärkeimpiä, eli opiskelijan aseman parantamiseen. Voi miettiä, tekeekö yo-kunta nyt liikaa erilaisia asioita”, Kansyn edariveteraani Laura Rissanen sanoo.
    ”Eläkeläisten asema Suomessa on suhteellisen hyvä, koska järjestöt ovat ajaneet heidän asiaansa yhtenä rintamana. Opiskelijat eivät ole pystyneet samaan. Eduskuntavaalien alla pari kannanottoa opiskelijan asemasta olisi ollut ehdottomasti paikallaan.”
    Pitäisikö ylioppilaskunnan sitten keskittyä puhtaasti opiskelijan edunvalvontaan ja jättäytyä pois muusta yhteiskunnallisesta keskustelusta? Ei ihan sitäkään.
    ”Pelkkä etu- ja palvelujärjestö on aika kyyninen järjestö. Sitä voi pehmentää ottamalla harkitusti kantaa opiskelijan elinympäristöön liittyviin yhteiskunnallisiin kysymyksiin”, Pätiälä linjaa.
    Sellainen olisi opposition mielestä ollut esimerkiksi Itämeren öljykuljetusten turvallisuus, jonka puolesta Kansy toivoi helmikuussa HYY:n kannanottoa.
    Pätiälä kiistää, että kyseessä olisi ollut vitsi, kuten osa kansylaisistakin luuli. Tai provokaatio sen testaamiseksi, onko kyse asia- vai henkilökysymyksistä. Ponsi ei saanut tulta alleen: virallisen selityksen mukaan asiaa pidettiin liian itsestään selvänä.

Mikä HYY:ssä
sitten olisi toisin, jos Oikea edustajistoryhmä pääsisi hallitusvastuuseen?
    Ylioppilaskunnan toiminnasta pitäisi tiedottaa moninkertaisesti nykyiseen verrattuna, niin että jokaiselle opiskelijalle olisi kristallinkirkasta, mitkä edut ovat HYY:n tarjoamia. Että jäsenmaksu maksetaan HYY:lle eikä yliopistolle. Että osa ateriatuesta tulee HYY:n kassasta ja niin edelleen.
    Näkyvyyttä pitäisi olla kaikilla kampuksilla. Edustajisto voitaisiin joskus raahata kokoukseen eksoottiseen Viikkiin asti.
    Etu- ja palvelujärjestön tehtäviä hoidettaisiin nykyistä jämäkämmin. ”Paperilla kaikki näyttää nytkin hyvältä, mutta toiminta puuttuu”, Pätiälä suomii.
    Syksyn edustajistovaaleihin ryhmä on lähdössä voittamaan. Kristillisdemokraatit tavoittelevat kolmea edaripaikkaa nykyisen yhden sijaan, Kansy taas ”kaksinumeroista paikkalukua” eli vähintään kahta lisäpaikkaa. ”Meillä on tarjota se, että ihmiset tietävät, mitä äänestävät”, Leskelä sanoo.
    ”Tavoitteena on olla edelleen HYY:n suurin poliittinen ryhmä, ainakin suurempi kuin vihreät”, Laura Rissanen sanoo.
    ”Valtakunnanpolitiikkahan osoittaa, että oppositiosta tulee boostia hallituksen suuntaan”, Anttinen heittää toiveikkaana.

Noora Jokinen

kuva Milla Vauhkonen