14. maaliskuuta 2003
Teksti:

Kävin viime viikolla kaverini äidin, Eilan, 50-vuotisjuhlissa, ja voin kertoa, että siellä makuherneet heitti kielen peällä volttie. Tarjoilut olivat kainuulaisittainkin ottaen messevät.
    Voi, miten rakastankaan täkäläistä, yksinkertaista maalaiskeittiötä! Se on maailman paras, se on!
    Ruoanlaitossa on tärkeintä, että muistaa kolme asiaa: voin, suolan ja kerman. Näillä eväillä esimerkiksi ihan tavallisesta pottumuusista saa niin hyvää, että kun sitä syö, vesi herahtaa kielelle ja kyynel silmänurkkaan.
    Siinä murtuu isompikin kaveri. Kokeilkaa, jos ette usko.

Kuten monet ikäisensä naiset, myös juhlansa itse järjestänyt Eila on loistava kokki. Hän tietää, mitä ruokaan pitää laittaa ja kuinka paljon sitä pitää olla (läheskään kaikki kaupunkilaisethan eivät tätä tiedä).
    Täällä on totuttu ylenpalttiseen tarjoiluun. Jos muuten eletäänkin niukasti, juhlissa ei sovi pihistellä. Se ei vain sovi.
    Oma perheeni järkyttyi pari vuotta sitten Ruotsissa, kun vierailimme siellä serkkumme häissä. Seisovassa pöydässä oli viisi metallista vatia, joille oli hienosti aseteltu pienet kasat salaattia. Luulimme niitä tietysti alkupaloiksi. Kesti aikansa ymmärtää, että muuta syötävää ei seuraisi.
    Aloimme etsiä suunmyötäistä. Selvisi, ettei viinaakaan ollut. Tässä vaiheessa marssimme koko perhe, vanhemmat ja kaksi lasta, nurkan taakse neuvonpitoon. Mitä ihmettä, pähkäilimme. Ovatko nämä häät vai jotkut terveyshullujen seurat?
    Arvaus ei mennyt pahasti pieleen. Serkullemme oli vuosien aikana tullut uskonto tärkeäksi, eikä hän halunnut tarjoilla alkoholia häissään. Siinä sitä sitten hymisteltiin, että no, rakkaushan se ratkaisee. Kissan vitut. Oltiin tultu Ämmänsaaresta asti.

Kainuulaiset osaavat arvostaa ruokaa myös arkena. Sitä ei saisi missään tilanteessa heittää pois. En itsekään jätä tähteitä kuin äärimmäisessä hädässä, ja häpeän, jos jotakin pääsee pilaantumaan kaappiin.
    Ruoan kunnioittaminen ei ole iästä kiinni. Entinen seinänaapurini Tiina, joka asuu nykyään Rovaniemellä, osti vähän aikaa sitten nakkipaketin. Kotona hän huomasi, että paketissa on vain yhdeksän nakkia, eli yksi nakki puuttuu.
    Tiina soittamaan tehtaalle. Hän saikin korvaukseksi lahjakortin. Lahjakortin arvo oli yksi nakkipaketti.
    Tiina sai siis uuden, täyden nakkipaketin, minkä lisäksi hän sai pitää jo ostamansa vajaan paketin.
    Se tekee yhdeksäntoista nakkia kymmenen nakin hinnalla. Tiina piti menettelyä reiluna.

Anne Moilanen