14. maaliskuuta 2003
Teksti:

Suomessa on mukava opiskella. Sehän on pelkkää juhlaa. Valtio maksaa lukukausimaksut, minkä päälle saa vielä sitä, tätä ja tuota tukea. Kaikki työtä tekevien ihmisten rahoilla.
    Taitaa olla liiankin mukavaa. Ainakin jälki on sen mukaista. Valmistumisajat venyvät venymistään ja yhä suurempi osa ei edes suorita tutkintoaan loppuun. Mieluummin nukutaan yhteentoista, opiskellaan pari tuntia päivässä ja vietetään viikonloppua keskiviikosta maanantaihin.
    Yllättävää kyllä, opetusministeriö autuudessaan sulkee silmänsä tosiasioilta. Sen sijaan, että panisi hommaan tolkkua, todellisuudesta vieraantunut ministeriö tavoittelee hulppeata 70 prosentin korkeakoulutustasoa. Kuluista viis – ja laatutasosta. Tavoitteeseen päästään nimittäin vain laskemalla vaatimustasoa vuosi vuodelta. Tosin niinhän nyt on jo pari vuosikymmentä tehty.

Ratkaisu ikuisen opiskelun ongelmaan: tuet pois ja opinnot loppuun. On ihan turha elättää kaiken maailman loisia veronmaksajien kustannuksella. Rahoille on parempaakin käyttöä, ja sitä paitsi nuorille tekisi vain hyvää, kun kaikkea ei saisi ilmaiseksi. Nyky-Suomen koulutusjärjestelmä on kallis vitsi: ainakaan opiskelijat eivät ota asiaa vakavasti.
    Jos haluaa opiskella, maksakoon itse viulut. Kyllä markkinoilta lainaakin saa. Pakottaisi miettimään, onko siitä tutkinnosta mitään hyötyä kenellekään. Jos sitten kaiken maailman naistutkijat ja norppanappifilosofit löisivät hanskat tiskiin, niin ihan vapaasti. Ei tulisi ikävä. Lukekaa vain kirjojanne, mutta älkää ruinatko muita maksamaan kuluja.

Järkeistetään kerralla koko yliopistolaitos. Samaan syssyyn voitaisiin lempata pihalle militanttifeministit ja postmodernismia julistavat pseudointellektuellit. Bussikuski tai rakennusmies palvelee yhteiskuntaa montaa kertaa arvokkaammin yksinkertaisella ja välttämättömällä työllään. Rehellinen työnteko kunniaan, niin saadaan Suomesta hyvä paikka elää.

Kirjoittaja on todellinen henkilö.
Hänet voi tavata päivisin osoitteessa Runeberginkatu 14-16, 5. kerros. Lähettäkää vaikka lahjoja, mutta ei karamelleja.