28. helmikuuta 2003
Teksti:

Hermojani koetellaan. Mielipidetiedustelijat kiusaavat kyselyillään, mutta paha on tässä vaiheessa sanoa mitään vaaleista. Tummista kertoilisi mieluustikin, mutta eihän se niitä kiinnosta. USA-vastaisuus kukkii taas täysin rinnoin. Joka lehteen, kadunkulmaan, niemeen, notkoon ja saarelmaan mahtuu joku Chomskynsa liian tarkkaan lukenut tiedostava nuori julistamaan jenkkisaatanan pahuutta.
    Missähän näiden wannabe-älykköjen kannanotot olivat silloin, kun Taleban nousi valtaan Afganistanissa? Missä viipyvät mielenosoitukset Pohjois-Korean ihmisoikeusoloja vastaan? Eniten kuitenkin ärsyttää, että tällä kertaa Yhdysvaltoja kritisoidaan ihan aiheesta.

Varsinaisen kärttyisyyspuuskan valtaan minut sai deittikaverini lähettämä tekstiviesti: Nahdaanko tanaan jaatelolla laakiksesta paastyani? Pitaisitko tallaisesta paatoksesta?
    Ei ole ä:n ja ö:n pisteillä enää merkitystä, kun suomea silvotaan. Toki muistamme kaikki kultaisen 80-luvun, jolloin ala-asteen pulpeteista seurasimme Sarajevon olympialaisia, joissa Suomen kolmannen osuuden hiihtänyt Maeaettae lähetti matkaan Haemaelaesen, mutta se oli lähinnä eksoottista hupia.
    Nyttemmin pistevokaalien unohtamisesta tekstiviesteissä on tullut varsinainen kansanhuvi, mikä aiheuttaa myös hämmentäviä tilanteita.
    Avoliitossa asuva naapurini, perheensä ainoa lapsi, sai taannoin ensimmäisen lapsensa. Vaarin teit, kommentoi hänen lyhytsanaisuudestaan ja konservatiivisuudestaan tunnettu isänsä tapahtunutta.
    Tarkkaan piti miettiä vastausta myös seuraavaan aamulla tulleeseen viestiin: Millaista juhlissa oli? Naitko kavereita?

Myös nettiosoitteet ovat pulmallisia ääkköstelyn ja öökköstelyn kannalta. Äkkiseltään luulisi, että Itämeren ympäristöongelmista löytyisi tietoa osoitteesta www.paastot.fi. Vaan eipä löydy, siellä esitellään painonpudotusvinkkejä.
    Loogisesti ajatellen Ville Itälän pehmoiseen imagoon voisi tutustua osoitteessa www.Rolli-peikko.net. Ja hopo-hopo. Tapatietoa koululaisille sieltä löytyy.

Kun vihdoin tapasin ihastukseni, halusin nostaa kissan pöydälle. Herrasmiehenä en sitä kuitenkaan tehnyt, vaan yhä käänteisumlauttelusta suivaantuneena kysyin syytä skandivokaalien syrjimiseen.
    ”Kärsimätön luonne”, hymyili hän valloittavasti banana splittinsä takaa.
    Niinpä niin. Kaikilla ei ole ennakoivaa tekstinsyöttöä. Nainen veti pisteet kotiin. Huomasin olevani karsimaton.