31. tammikuuta 2003
Teksti:

Ylioppilasteatteri on ollut Suomen teatterikentässä harvinaisessa asemassa: siinä, missä monet pikkuteatterit joutuvat rahojen loppuessa lyömään lapun luukulle, 77-vuotias Ylioppilasteatteri sen kuin porskuttaa. Mutta kuinka pitkään?
    YT:n ensimmäinen todellinen rahan ja taiteen yhteenotto nähdään pian Mustikkamaalla, kun korkein hallinto-oikeus päättää, saako saareen suunniteltu niin sanottu tanssipaviljonki rakennusluvan.
    Yksityinen ravintolayrittäjä on ano-nut rakennuslautakunnalta lupaa noin tuhannen asiakaspaikan kokoisen paviljongin rakentamiseen Mustikkamaalle. Parhaillaan hakemus on valituskierroksella ja päätöstä voi odottaa vuoden sisällä.
    Pesäpallokentän kokoisen tanssi- ja viihdekeskuksen tulo parkkipaikkoineen tietäisi Ylioppilasteatterin Mustikkamaan kesäteatterin loppua. YT on vuokrannut Mustikkamaan kesäteatteripaikkaa Helsingin kaupungilta 80-luvulta lähtien.
    Jos tanssikeskus toteutuisi, teatteriesitysten pyörittäminen Mustikkamaalla viitenä iltana viikossa kävisi mahdottomaksi, sillä paviljonki terasseineen ja äänentoistolaitteineen on kaavoitettu aivan kesäteatterin kylkeen.
    Kesäteatteripaikat ovat Helsingissä kortilla ja uuden paikan löytäminen olisi Ylioppilasteatterille vaikeaa, ehkä mahdotonta.
    Ylioppilasteatterin johtokaksikko Aune Kallinen, 27, ja Minna Harjuniemi, 32, uskovat, että jos Mustikkamaa menetetään, koko Ylioppilasteatterin toiminta loppuu.
    ”YT ei tule toimeen ilman kesäteatterista tulevia tuloja”, Kallinen sanoo.

Ylioppilasteatteri on kiinnostava sekoitus ammatti- ja harrastajateatteria: näyttelijät tekevät työtä palkatta, mutta teatterin johto on ammattilaisten käsissä.
    Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan tiloissa Vanhalla ylioppilastalolla ja pääosin ilmaistyövoimalla pyörivän teatterin ei ole tarvinnut kosiskella suurta yleisöä saati sponsoreita. Rahavirta ei tosin ole ollut vuolas, mutta se on Kallisen ja Harjuniemen mielestä vain hyvä asia.
    ”Olen kokenut sen pelkästään vapauttavaksi, että esityksiä tehdään pienellä budjetilla”, Kallinen sanoo.
    ”Sitä vaihtoehtoa, että rahalla voisi ratkaista jonkin jutun, ei ole. Tässä totaalisessa vapaudessa joutuu jatkuvasti miettimään, mistä teatterissa ja taiteessa perimmiltään on kysymys. Eihän teatterin tekemiseen loppujen lopuksi tarvita kuin ihminen.”
    Minna Harjuniemi ja Aune Kallinen valmistuivat Teatterikorkeakoulusta ohjaajiksi viime keväänä, ja he ovat johtaneet Ylioppilasteatteria yhdessä nyt reilun vuoden. Vuoden aikana ensi-iltansa ovat saaneet Harjuniemen ohjaamat näytelmät Adrenaliini ja Che-ooppera sekä Kallisen Kahlekuninkaat ja Rauha!
    Seuraavaksi ensi-iltaan tulee Minna Harjuniemen kirjoittama ja ohjaama Deus ex Machina.
    Taiteellisten johtajien linja on ollut lähinnä linjattomuus. Kukin esitys on muotoutunut tekijäporukan näköiseksi. Ylioppilasteatterilaiset tuntevat yhä, että YT:ssä nuoret tekijät ovat voineet toteuttaa itseään.
    Kallinen ja Harjuniemi puhuvat paljon rahasta, kahdestakin syystä: rahan yleisen vallan vuoksi ja siksi, että heitä ärsyttää rahan tunkeutuminen taiteen alueelle.     ”Koska raha on tänä päivänä yhteiskunnassa niin keskeisessä asemassa, on aivan olennaista, miten siihen suhtautuu”, Kallinen sanoo.
    ”Minulle kysymys esimerkiksi teatterin tuotanto-olosuhteista on poliittinen valinta. On kannanotto tehdä produktio pienellä budjetilla ihmisten kanssa, jotka tekevät teatteria pelkästä tekemisen halusta. Teatteri ei ole mikään bisnes. Jos sitä alkaa tehdä rahan takia, taiteellinen vapaus katoaa saman tien.”
    Harjuniemi pitää huolestuttavana myös tapaa, jolla teatteria mainostetaan. ”Teatteria myydään ihmeellisenä pakettina tyyliin tässä on teille mukava huumoriesitys. Se on todella röyhkeää. Katsojalla on oikeus ja myös velvollisuus ottaa taideteos vastaan täysin omalla tavallaan. Taide on aina kysymys, ei varma nakki, joka myydään”, Harjuniemi tuhahtaa.

Raha on
siis taiteessa ongelma, mutta eikö silti ole aika helppoa huudella muille teatterintekijöille Ylioppilasteatterin suojista? Onko YT:n vapaus vain teatterin teinien harhaa?
    ”Itseni on ollut helppo tehdä päätös olla välittämättä rahasta. Kunhan saa seuraavan puuropaketin ostettua. Asiat tietysti mutkistuvat, jos on perhe elätettävänä”, Kallinen myöntää. ”Ylioppilasteatterissa monet tekijät pystyvät hyvin köyhäilemään. Useimmat opiskelevat eikä heillä ole lapsia.”
    Sen paremmin Kallinen kuin Harjuniemikään eivät ole itse olleet töissä laitosteatterissa.
    ”Olisi kiinnostavaa päästä tutkimaan, onko niissä puitteissa mahdollista tehdä teatteria ilman isoja myönnytyksiä”, Kallinen miettii.
    ”Tietysti kompromisseihin vielä joutuu, ja ihmisten elämäntilanteet ovat erilaisia. Mutta aina pitää olla rehellinen. Ei pidä uskotella, että kyllä tämä hömppäsarjakin on hienoa taidetta vain sen takia että on itse siinä mukana”, Harjuniemi sanoo.
    Vähällä pärjäävät teatterintekijät ovat kuitenkin vakavan paikan edessä, kun Mustikkamaan rakentamisesta päätetään. Ovatko Kallinen ja Harjuniemi todella laittamassa Ylioppilasteatterin pillejä pussiin, jos YT menettää kesäteatterinsa?
    ”Vaikka teemme teatteria parilla penillä, tarvitsemme ne pari penniä kuitenkin. YT:n lipputuloista 80 prosenttia tulee kesäteatterista”, Kallinen sanoo.
    ”Kesäteatteri on koko Ylioppilasteatterin ydin. Jos se loppuu, YT ei voi jatkaa ainakaan entisessä muodossa. Sitten voi miettiä eri vaihtoehtoja, tehdäänkö esimerkiksi vain kaksi esitystä vuodessa tai luovutaanko taiteellisesta johdosta. Mutta niin pitkälle emme halua vielä ajatella. Se olisi periksi antamista”, Harjuniemi sanoo.

Niina Mäkeläinen

kuva Aino Huovio