17. tammikuuta 2003
Teksti:

Olen väsynyt. Väsynyt elämään epätietoisuudessa ja vastailemaan uteliaille asiantuntevasti kysymyksiin, joihin kenelläkään ei ole vastauksia. Minua sapettaa, ja niin myös yhdeksää kollegaani Helsingin Aluetelevisiossa.
    Työpaikkamme ATV:n lähetyssignaali katkaistiin 20.12.2002. Jakelijan eli HTV:n perusteena oli 40 000 euron kuittaamaton velka. Olkootkin, että samaisesta velasta oli jo aiemmin annettu HTV:n hyväksymät vakuudet.
    Käytännössä syy taisi olla teknisestä viasta johtunut pornolähetyksen venyminen. Lähetyskone pysähtyi ja jätti ruutuun kuvan, jossa esiintyi genitaalialueita edestä, sivusta ja takaa. Eräs kristillisten kansanedustaja pirautteli toimitukseen huolestuneena aamun piirrettyjä seuraavista lapsosista.
    HTV reagoi nopeasti. Napsis vain, ja aamuyhdeksään mennessä kanavapaikka UHF 30 näytti pelkkää tyhjää.

ATV:n henkilökunta graafikon koiraa myöten vietti joululomaa shokissa.
Olisiko tämä pitänyt pystyä ennakoimaan? Olisiko meidän pitänyt osata lukea se tiheydestä, jolla toimitusjohtaja Moustgaard ravaa tapaamisissa? Kuulla se sihteerin äänessä, imeä ilmapiiri toimiston seinistä?
    Pahoja aavistuksia toki oli, muun muassa HTV:n jakelusopimuksen uusimista odotellessa.
    Tavallisesti tulevasta vuodesta sovitaan jo muutamaa kuukautta etukäteen, mutta tällä kertaa vaikutti siltä, että ATV:n toimintaa haluttiin viivytyksellä ehdoin tahdoin hankaloittaa. On melko vaikeaa myydä esimerkiksi mainostilaa, jollei tiedä, jatkuuko lähetys seuraavana vuonna.
    Lopulta HTV lähetti sopimusluonnoksen, tosin vain pari päivää ennen signaalin katkaisemista.

Töiden loppumisen jälkeen olen viettänyt luppoaikaani perehtymällä ennusmerkkeihin ja unien tulkintaan. Mystikkoja tutkailtuani ymmärrän jo vallan mainiosti, mitä lusikan lattialle putoaminen voisi tarkoittaa yrityksen tulevaisuuden kannalta.
Voisiko se lentokone unessani olla viimein merkki tilanteen kehittymisestä?
    Tiedonjano ja totuuden etsintä ovat toimittajan ehdottomia perusominaisuuksia. Palavasieluiselle journalistille ATV:n tämänhetkinen asemasota merkitsee kuta kuinkin samaa kuin kuohinta: totuutta ei ole. Sitä ei ole luotu vielä.
    ATV:n ydintiimi raahautuu yhä aamupäivisin toimistolle tekemään rästitöitä ja pidättelemään hengitystään toimitusjohtajan saapuessa paikalle. Ehkä jo tänään selviää jotain uutta?
    Vaikka työtä ei riittäisi, on miellyttävämpää saapua paikalle. Jollain lähes mystisellä tavalla oma työpöytäkin luo tilanteeseen jatkuvuuden tunteen. Edes pariksi tunniksi.
    Ehkä tämä olikin vain ikävä uni, toimiihan sentään sähköpostini vielä.

Tiettävästi ATV:n analogisen lähetyksen jatkumiselle HTV:n verkossa on olemassa mahdollisuuksia. Rahoitusneuvottelut jatkuvat askel kerrallaan.
    Minun on ainakin pakko pitää toivoa yllä. Ehkä jo helmikuussa teen taas katukyselyitä sormet kohmeessa alumiinisen mikrofonin ympärillä.
    Avoimena on edelleen kysymys: miksi? Vuoden 2002 katsojatutkimuksen mukaan ATV:n katsojaluvut kasvoivat vuosina 2001-2002 noin 90 prosenttia. Toiminnan saaminen kannattavaksi, break even, kolkutteli jo oven takana. Sisälle saakka se ei päässyt, jokin kampitti sen kynnykselle. Mikä?
    Ehkä vastausta ei ole vielä olemassakaan. Mutta sen etsimistä ei voi lopettaa. Kenties se joskus löytyy.

Laura Halminen
Toimitussihteeri, ATV