17. tammikuuta 2003
Teksti:

Vaikka Dario Fon Kansallisoopperaan ohjaama uudelleentulkinta Rossinin oopperasta Matka Reimsiin näytetäänkin eurooppalaisille telkkarinkatsojille, biisi kannattaisi käydä katsomassa myös livenä.
    Dario Folle on annettu vapaus tehdä mitä vain – jopa muokata 200 vuotta vanha propagandateos sirkuksen, oopperan ja politiikan mahtipontiseksi sekasikiöksi.
    Oopperan ohjaajana Fo tekee meille silmänkääntötempun: porvarillisesta, aatelisten suosimasta iltapukutaidetapahtumasta tuleekin ilveilijöiden juhlaa, viihdettä fomaisesti paisuteltuna huvitteluna.
    Matka Reimsiin -oopperassa kuuluvat samat historian kaiut kuin mitä voimme lukea uutisista. Eurooppaa yhdennetään, suuria sotaretkiä suunnitellaan, sivistys korvataan sensuurilla: vain rahavalta on ihannoitavaa valtaa.
    Fo kuuntelee huolissaan varsinkin sodan sointuja, joita hän luuli kuulevansa vain oopperaluomuksessaan. Maestro onkin lähettänyt presidentti Bushille kutsun tulla katsomaan oopperaa.

Italialainen Dario Fo ei ole ensimmäistä kertaa Suomessa; hän ohjasi 60-luvulla Suomessa ensimmäisen kotimaansa ulkopuolella tekemänsä teatteriproggiksen. Mutta Fo ei vieläkään tiedä, minkälaista on suomalainen komedian taju. Hän suhtautuu jähmeisiin suomalaisiin kosmopoliitin huumorilla ja lempeydellä. Fo tulikin Suomeen vasta, kun hänet saatiin vakuuttumaan siitä, että Suomesta löytyy tarpeeksi nuoria, nälkäisiä ja elastisia akrobaatteja esiintymään hänen ohjauksessaan.
    Fo on kuuluisa 1960- ja 70-luvulla toimineesta kiertävästä poliittisesta teat-teristaan. Yleisönä oli kansa, tehdastyöläiset, joita kulttuuririennot eivät tavallisesti hetkauttaneet.
    Hän kehitti Mysterio Buffo -esityksestään yhä monimuotoisempia esitystapoja, joissa kansan vulgaari huumori ja poliittinen tiedostaminen saavuttivat aivan uuden ulottuvuuden. Vai mitä sanoisitte sadan näytelmän miehestä, jota itse paavi yritti estää saamasta Nobel-palkintoa 1990-luvun Euroopassa?
    Fon Rossini-tulkinnalta uskaltaa odottaa paljon. Kun Fo luki ihailemansa Reims-käsikirjoituksen tarkemmin pari vuotta sitten, hän kauhistui.
    ”Kysyin, oliko se puhtaasti tilattu poliittinen propagandateos vai edes satiiriyritys.”
    Tutkittuaan Rossinin ajan historiaa Ranskan vallankumouksen hiipuessa ja luettuaan Kaarle X:n lipposmaisesta ylimielisyydestä Fo sai Rossinin perikunnan vakuuttuneeksi siitä, että propagandateokseen piilotettu komediallinen ylistyspaatos on aikoinaan ollut Rossinin tärkein juoni.
    Tämä juoni kaipasi Fon mielestä kirkastusta, olihan Rossini kuuleman mukaan paskantanut onnesta housuihinsa, kun oli kuullut, että ylensyönyt kuningas oli nukkunut läpi oopperaensi-illan, eikä kukaan ollut uskaltanut kertoa jälkikäteen kuninkaalle oopperan ironisista piikeistä.
    Dario Fo saikin ennenkuulumattoman luvan kirjoittaa vanhan käsikirjoituksen täysin uusiksi. Hän muokkasi historialliset tosiseikat ja mielettömyyden oikeaan komedialliseen mittapukuunsa. Fon ooppera on ”uusi” Rossinin ooppera, parodia aikansa propagandaoopperasta.
    Mutta kuinka suomalaisilla veromaksajilla on mahdollisuus tarjota Rossinille ylösnousemus juuri täällä?
    Yksi syy on se, että Berlusconin Italiassa Dariolla Folla on poliitikkojen, mafiosojen ja kirkollisten piirien rienaajana ollut hieman vaikeuksia löytää töitä.
    Oopperan runsaasti ilveilevä libretto on silti, tai juuri siksi, omistettu Italian kansalle. Fo on varma, että oopperan pienimmätkin ajankohtaiset vihjeet ymmärretään kotimaassa, jonka mediakeisari Silvio Berlusconi on saanut keisarillisen mediasensuurin ja -hurmoksen valtaan.
    Dario Fo näkee oopperassaan myös Italiaa laajemman vertauskuvan. EU on Folle suuri kafkamainen naurun ja kauhun ooppera. EU:ssa luodaan utopiaa, yhteistä valtiota, jolle ei maestron mielestä ole mitään edellytyksiä.
    Matka Reimsiin -oopperassa aateliset nautiskelevat kylpylöissä, vaikka rutto riehuu ympärillä. Globaalin maailmantalouden aateliset haluavat linnoittautua EU-linnakkeeseen ja kieltää hyväksikäyttävänsä aasialaisia yhden euron päiväpalkkalaisia.

Arhi Kuittinen