Eduskuntatalon portailla on kylmä. Suomen ammattiin opiskelevien keskusliiton SAKKI:n puheenjohtajan Reetta Kuosmasen varpaat palelevat. ”Mulla ei ole oikein kokemusta näistä mielenosoituksista.”
Mielenilmauksessa on mukana kuusi ihmistä. Television kuvausryhmä ohittaa hiljaa seisovat Suomen ylioppilaskuntien liiton SYL:n, Suomen ammattikorkeakouluopiskelijayhdistysten liiton Samokin, SAKKI:n, Suomen lukiolaisten liiton, Suomen opiskelija-allianssin ja SAK:n nuorisovaliokunnan edustajat.
Ainakaan televisioon nuorten ääni ei siis nyt pääse esittämään teesejään. Yksi järjestöjen suurimmista huolenaiheista näyttää toteutuvan:nuorille ei ole sijaa päätöksenteon majatalossa.
Teesejään järjestöt alkoivat pohtia alkuvuodesta, ja tältä ne näyttävät:
”Vaadimme päättäjiä ottamaan lautakuntiin ja muihin päätöksentekoelimiin myös nuoria jäseniä.”
”Vaadimme, että saamme päättää myös muista kuin vain nuoria koskevista asioista.”
”Vaadimme, että mielipiteemme otetaan huomioon, kun sitä meiltä kysytään.”
”Vaadimme, että saamme tiedotusvälineistä tietoa politiikasta myös meidän näkökulmastamme.”
Vaatimukset luovutettiin suurimpien eduskuntaryhmien edustajille mielenilmauksen jälkeen.
SAKKI:n puheenjohtaja Reetta Kuosmanen, uskotteko te ihan vilpittömästi ja aidosti, että tällainen vetoomus auttaa nuorten asiaa?
”Heh, se on yksi askel parempaan suuntaan. Jokainen järjestö tekee tietenkin työtä samojen päämäärien eteen yhä apinammalla raivolla.”
Mitä konkreettisia toiveita noiden vaatimusten takana on?
”No esimerkiksi nuorisovaltuustojen päätöksiä pitäisi ottaa oikeasti huomioon. Toisekseen nuorisojärjestöt eivät saisi olla pelkkiä lausuntoautomaatteja, vaan lausunnoilla pitäisi olla jotain merkitystä.”
Samokin puheenjohtaja Jouni Kantola, miksi tällainen vetoomus tehtiin juuri nyt?
”Lähestyvien eduskuntavaalien vuoksi. Olisi tärkeä huomata, että nuorilla voi olla pohdittua sanottavaa koko yhteiskuntaa koskevista asioista, jotka eivät suoraan liity nuoriin. Monesti nuorisojärjestöjä ei huomata tai haluta kutsua valmisteluvaiheessa kuultavaksi, koska ei uskota heillä olevan asiaan kiinnostusta tai asiantuntemusta.”
Riku Siivonen
